Suomessa otettiin vuonna 2024 käyttöön kaivosmineraalivero, jonka tuotosta 60 prosenttia ohjautuu kaivoskunnille ja 40 prosenttia valtiolle. Veron maksajia ovat kaivosyhtiöt.
Ensimmäisenä vuonna kaivosvero tuotti yhteensä noin 31 miljoonaa euroa, josta kuntien osuus oli noin 19 miljoonaa euroa. Summasta 15 miljoonaa euroa maksettiin neljälle kunnalle: Sotkamo sai noin 4,9 miljoonaa, Sodankylä noin 4,4 miljoonaa, Keminmaa noin 4,2 miljoonaa ja Kittilä noin 2 miljoonaa euroa.
Valtiovarainministeriö suunnittelee nyt kaivosverotukseen roimia korotuksia, jotka tulisivat voimaan vuoden 2026 alussa. Ne kasvattaisivat kaivosmineraaliveron tuottoa noin 70 miljoonalla eurolla vuodessa.
Korotukset olisivat ennen näkemätön jättipotti niille kunnille, jotka jo nyt hyötyvät kaivosverosta eniten. Sotkamon, Sodankylän, Keminmaan ja Kittilän saamat kaivosverotulot kasvaisivat korotuksen myötä yhteensä 52 miljoonaan euroon vuodessa. Nykyisin näiden kuntien yhteenlasketut verotulot ovat noin 100 miljoonaa euroa, joten kaivosvero kasvattaisi veropotin puolitoistakertaiseksi.
Kaivosvero voisi tuottaa suurimmille kaivoskunnille jopa yhtä paljon rahaa kuin kunnallisvero. Vähimmilläänkin kaivosvero vastaisi 75:tä prosenttia kunnallisveron tuotosta. Tämä tarkoittaisi, että Sotkamo, Sodankylä, Keminmaa ja Kittilä voisivat laskea kunnallisveroprosenttiaan merkittävästi nykyisestä. Veroprosentti voisi laskea jopa nollaan.
Lapin kunnista kaivosveron korotuksesta hyötyisi jatkossa myös Ranua, jos Suhangon kaivos päätetään perustaa.
Veronkorotuksia koskeva lakiesitys on lähtenyt juuri lausuntokierrokselle, joka päättyy elokuussa. Vielä ei ole siis tiedossa, minkälaista palautetta esitys saa.
Selvää on, että korotus ei miellytä kaivosyhtiöitä, joiden verotaakka kasvaisi ja tuotto pienenisi. Kaivosveron lisäksi kaivostoiminnan verotus on kiristymässä myös sähköveron osalta. Sen korotus kasvattaisi kaivosten verorasitusta noin 11 miljoonalla eurolla vuodessa.
Yhtä selvää on, että lakiesitys kokonaisuutena saa kitkerää palautetta esimerkiksi Keminmaan naapurilta, Kemin kaupungilta, joka on perustellusti kokenut kaivosverohyödyn jakautumisen epäoikeudenmukaisena. Keminmaan kaivos kuluttaa Kemin infraa ja tuottaa kaupungille kuluja, mutta kaupunki ei silti saa euroakaan verohyötyä kaivoksesta.
Samankaltainen tilanne on syntymässä Ranuan ja Tervolan välille, sillä Suhangon kaivoksen purkuputki aiotaan vetää Tervolan poikki Kemijokeen. Purkuputki rajoittaisi Tervolan maankäyttöä ja voisi aiheuttaa muutoksia myös Kemijoen virkistyskäyttöön.
Lakiesityksen perusteluissa naapurikuntien asema tunnistetaan, mutta siihen ei ehdoteta parannusta. Kysymysmerkiksi jää, miksi selkeää puutetta ei haluta korjata nyt, kun lakia muutenkin muutetaan.
Kemin ja muiden kaivostoiminnasta kärsivien naapurikuntien toivo on nyt perustuslakivaliokunnassa, jonka arvioitavaksi lakiesitys todennäköisesti menee. Syynä tähän on se, ettei lakiesitys mahdollisesti ole perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen mukainen.
Esitys horjuttaisi asukkaiden yhdenvertaisuutta juuri verohyödyn jakautumisen kautta. Lain ansiosta kaivoskunta asukkaineen saisi huomattavat verotulot, kun taas naapurikunnan asukkaat saisivat vain kaivoksen haitat kärsittäväkseen.
Yhdenvertaisuuden lisäksi lakiesitys vaatii uudelleen arviointia myös sen vuoksi, että se voi pitkällä tähtäimellä heikentää kaivoskuntien lähikuntien asemaa. Lähikunnista voi syntyä muuttoliike kaivoskuntiin, sillä kukapa ei haluaisi asua kunnassa, jossa ei peritä lainkaan kuntaveroa.
Kun kaivosveron käyttöönottoa suunniteltiin, asiantuntijat kannattivat koko verotuoton antamista valtiolle alueellisen eriarvoisuuden välttämiseksi. Valtio olisi sen jälkeen voinut jakaa rahaa kaivoskunnille harkintansa mukaan.
Kaivosteollisuus ry puolestaan olisi antanut koko verotuoton kaivoskunnille, koska se tarvitsee kuntien myötämieltä. Myös kunnat olisivat mielellään ottaneet vastaan koko potin.
Verotulon jakautuminen nykyisellä tavalla on jonkinlainen kompromissi. Valtio saa osansa, mutta kunnat vielä enemmän. Se pitää kunnat tyytyväisinä ja edistää kaivostoiminnan sosiaalista hyväksyttävyyttä asukkaiden parissa. Tätä kautta uusien kaivosten perustaminen Suomeen helpottuu.