"Eikös Ruottissa ole koskhaan makkaratarjoilua", kyssyy yks, ko lukkee mainoksia ja ilahtuu ko näkkee, että yhen torniolaisen liikheen eessä tarjothaan taas ilmasia makkaroita perjantaina.
Mie jään miettihmään, että eipä tosihaan, koskhaan tullu aatelheeksikhaan. Satun sitte mainittehmaan tästä keskustelusta toisele, joka sannoo, että paistetut muikukki pysähtyvä rajale.
Eli kyllä näitä kulttuurieroja näyttää löytyvän, vaikka sammaa Tornionlaaksoa asuthaan.
Ko Ruottin puolela on vaikka jonku kaupan avajaiset, niin sisältä kaupasta löytyy kyllä avajaistarjouksia. Toisihnaan on tietekki muita sisäleheittokampanjoita, mutta enpä ole tainu koskhaan saaha ilmasta grillimakkaraa ruottalaisen kaupan eessä enkä kyllä sisäläkhään.
Toorttaa olen kyllä saanu joskus, ko kauppa on fiiranu jotaki syntymäpäivää, mutta on siittäki kyllä aikaa.
Tätä kulttuurieroa hunteerathiin sitte oiken syälisesti lounasraatissa. Ja kyllä se vähän sama pito oli kaikila, että löytyy niitä eroja.
Sillon ko vielä kohta kaikin vielä poltit, niin Suomessa askin plakkarista kaivava kysy aina, että halvaakos joku muu. Ruottissa, siis oikeassa Ruottissa, ei Tornionlaaksossa, pistethiin palahmaan muilta kysymättä.
Vielä höylimpiä ko Suomessa olthiin Ranskassa, ainaki pari kymmentä vuotta sitte Pariisissa. Oli kuulemma aivan ylheistä, että tupakkaa saatto pummata kaula ja hyä tapa vaati, että aina tarjothiin, jos vain sattu olehmaan.
Mutta sitä mie ihmettelen, että mistäs son poissa tämä suomalaisten ihastus ämpähriin? Onkos vastaavaa muuala mailmassa?
Johtuukhaan se siittä, että Suomessa olhaan niin kovia poihmiin marjoja? Saattaa välilä unohtua jonku kannonnokhaan, ja sitte tarttee taas uuen.
Niin ja näin vappuna on hyät simaämpärit kortila. Ko mie olin kläppi, niin meiloli kotona semmonen keltanen emalinen. Siinä sima jähtyki sopivaa vauhtia ennen hiivan laittamista. Nykki ko laiton aamula tulheen, niin vasta salkkaritten aikhaan illala oli sopivan lonseaa, että saatto hiivan sekottaa joukhoon.
Vihje seuraavalle marketin aukasijalle: laittakaa niitä haalistuhneen keltasia emaliämpäriä tulheen, ja jos maholista, niin ja se vihreä rantu siihen yläreuhnaan. Ei se vain ole mahottomuus, ettenkö mie vähän maksaiski semmosesta!