Lapsiperheen tiiviissä arjessa lepohetket ovat harvassa. Siksi on huomionarvoista, kun sellainen sattuu yllättäen kohdalle.
Joulun alla kuskasin esikoista harrastukseen, ja päätin poiketa samalla reissulla kuopuksen kanssa kirjastoon. Rovaniemen pääkirjaston lastenosaston hyvästä valikoimasta löysimme nopeasti läjän lainattavaa.
Kun aloin tehdä lähtöä, lapsi harasi vastaan. "Minä luken näitä kiijoja", kaksivuotias ilmoitti ja järjesti itsensä kirjapinon kanssa pienen pöydän ääreen.
Punnitsin pikaisesti vaihtoehtoja.
Voisimme pakkautua autoon, ajaa kotiin, touhuta siellä vajaan tunnin, pakkautua takaisin autoon, ja ajaa hakemaan esikoinen harrastuksestaan.