Hämmästyn edelleen usein sitä, miten vaikeaa on nähdä lähelle.
Ennen koronaepidemiaa ja ilmastonmuutokseen heräämistä matkustin ulkomaille useamman kerran vuodessa. Etäisyys oli arvo sinänsä: mitä kauemmas, sen parempi.
Niinpä päädyin muun muassa ihailemaan Uuden Seelannin vuoristomaisemia, vaikka en ollut koskaan käynyt Pohjois-Norjassa. Nykyään tiedän, että jylhiä vuoria nähdäkseen ei tarvitse lähteä toiselle puolelle maailmaa.
Tänä vuonna olen opetellut katsomaan matkailumielessä vielä lähemmäs, koska nyt Norjakin on liian kaukana. Ja mitä olenkaan löytänyt!
Esimerkiksi viime viikon vietin perheeni kanssa myöhäisellä talvilomalla Sallatunturissa.