Lappilaiset ympäristöjärjestöt arvostelevat kovin sanoin Sodankylään suunnitellun Sakatin kaivoshankkeen kemikaalilaskelmia (LK 24.7.). Järjestöjen mukaan kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (YVA) puuttuu kokonaan kaivosprosessissa käytettävä rikkihappo. Lisäksi muun muassa sulfaattien määrä on laskettu pahasti pieleen, sillä valtaosa rikkihaposta on nimenomaan sulfaatteja.
Rajat Lapin Kaivoksille ry, Sompion Luonnonystävät ry ja Villilohi-yhteistyöverkosto vaelluskalojen puolesta ry ovat toimittaneet Lapin ely-keskukselle lausunnon Sakatin YVA-selostuksessa havaitsemistaan puutteista. Yhtenä asiantuntijana lausunnon laatimisessa on toiminut diplomi-insinööri Leif Ramm-Schmidt, joka on erikoistunut teollisuuden jätevesien käsittelyyn. Ramm-Schmidt on tiettävästi osoittanut aiemmin virheitä Kolarin Hannukaisen ja Pajalan Kaunis Ironin kaivoshankkeiden laskelmissa.
Sakatin kohdalla Ramm-Schmidt arvioi, että suunniteltua purkuputkea pitkin Kitiseen päätyisi kaivoksen jätevettä, jonka sulfaattipitoisuus olisi lähes tuhatkertainen joen luontaiseen pitoisuuteen nähden. Pahimmillaan sulfaattipitoinen vesi voisi vapauttaa joen pohjalta raskasmetalleja.
Ympäristöjärjestöjen havainnot ovat erittäin huolestuttavia. Samoin huolestuttava on tieto siitä, että YVA-lausuntoja yhteysviranomaisena käsittelevän Lapin ely-keskuksen resurssit ovat varsin rajalliset. Ely-keskuksesta kerrotaan, ettei heillä ole mahdollisuutta käydä jokaisen hankkeen laskelmia yksityiskohtaisesti läpi. Lähtökohtaisesti viranomainen luottaa siihen, että annetut tiedot ovat oikeita.
Tämä tarkoittaa, että kaivoshankkeita koskevissa ympäristökysymyksissä paljon jää kaivosyhtiöiden itsensä sekä valveutuneiden kansalaisten varaan. Ympäristöjärjestöt ajavat ymmärrettävästi omaa agendaansa. Silti valvovan viranomaisen on syytä ottaa niidenkin julkaisemat, perustellut havainnot vakavasti.
Orpon hallituksen tavoitteena on sujuvoittaa ja nopeuttaa muun muassa teollisuusinvestointien kaavoitus-, lupa- ja valitusprosesseja (LK 27.7.). Sinänsä hyvä tavoite istuu huonosti yhteen sen tosiasian kanssa, että jo nykyisellään lupahakemuksia käsitellään kiireessä ja paineen alla. Jos lainsäätäjä määrää prosesseille kovin tiukkoja aikarajoja, on niissä pysymiseen osoitettava myös riittävät resurssit.
Hallituksen tavoittelemaa niin sanottua yhden luukun periaatetta voi pitää kannatettavana. Parhaimmillaan luvituksen keskittäminen vahvistaisi viranomaisten asiantuntemusta käsiteltävissä kysymyksissä.
Se on joka tapauksessa selvää, ettei esimerkiksi kaivoshankkeiden kohdalla ole varaa hutilointiin. Kaivosalan maine, tai varsinkaan Suomen luonto, ei kestä toista Talvivaaraa.
Rovaniemi jatkaa nihkeää suhtautumistaan asiakirjajulkisuuteen. Kaupungin elinvoimalautakunta päätti tiistaina salata osan Rovaniemen Palloseuran velkoihin liittyvistä tiedoista liikesalaisuuteen vedoten. Salatut kohdat koskivat muun muassa kaupungin ja Rovaseudun Markkinakiinteistöjen välisten vuokrien laskentakäytäntöjä. Päätöksellään lautakunta sahaa omaa oksaansa antaessaan ymmärtää, että keskuskentän vuokrissa olisi jotakin salattavaa. Todellisuudessa kyse tuskin on tiedoista, joiden julkaiseminen vaikeuttaisi Markkinakiinteistöjen bisnestä.