Malmion matka kaivokseksi on liian pitkä ja turhan hidas ainakin, jos EU:n komissiota ja Suomen hallitusta on uskominen. EU haluaa nopeuttaa prosessia ja niin haluaa hallituskin, jonka ohjelmasta löytyy yhden luukun kaivoslupatavoite.
EU:n kaivoskiireen takana on paheneva Kiina-riippuvuus. Euroopan teollisuus elää idän mahtimaan malmista, erityisesti vihreän siirtymän kannalta elintärkeistä mineraaleista, joista reilut 90 prosenttia tulee Kiinasta. Kyseisiä metalleja tarvitaan ilmastohankkeissa, kuten tuulivoimaloissa ja sähköautoissa sekä arjen välttämättömyyslaitteissa, kuten matkapuhelimissa ja muissa digilaitteissa.
Kiina tuo EU-alueelle eniten peräti yhtätoista korvaamattoman tärkeää metallia, joiden tarve jopa kymmenkertaistuu lähivuosina. Kiina-kytkös tekee Euroopasta haavoittuvan kriisitilanteessa – varoittavana esimerkkinä toimii Venäjä.
Komissio on jo ottanut ensiaskeleen kohti omavaraisempaa Eurooppaa. Valmisteilla on asetus, jolla pyritään lisäämään kaivoksia, malmien jalostusta ja metallien kierrätystä EU-maissa. Komission strategisesti tärkeiksi määrittelemien malmioiden kaivoslupaprosessiin on tulossa kahden vuoden määräaika, jonka ylittäminen tarkoittaisi kaivosluvan myöntämistä viranomaispäätöstä odottamatta – toki jäsenmailla säilyisi veto-oikeus hankkeisiinsa (LK 19.2.).
Asetus olisi erityisen merkittävä Suomelle, missä on runsaasti harvinaisia malmeja. Lapista löytyy useita jo vireillä olevia kaivoshankkeita, jotka täyttänevät kärkihankkeen tunnusmerkit. Yksi niistä on Sodankylän Sakatti, jonka etenemistä kaivokseksi on hidastanut se, että malmio sattuu olemaan Natura-suojellun Viiankiaavan alla.
EU tavoittelee nopealla lupaprosessilla 10 prosentin omavaraisuutta kriittisissä mineraaleissa ja 40 prosentin omavaraisuutta niiden jatkojalostamisessa 2030 mennessä. Nyt kyseisistä raaka-aineista vain kolme prosenttia saadaan EU-alueelta.
Kahden vuoden lupaprosessi on kova, ellei jopa mahdoton tavoite, sillä prosessi kestää nyt helposti kymmenen vuotta – osa Lapin kaivoshankkeista on ollut vireillä kymmeniä vuosia. Sitä paitsi asetus vaatii vielä EU:n parlamentin ja jäsenmaiden hyväksynnän, mihin kulunee vuosia. Suomen hallituskaan ei ole edennyt yhden luukun tavoitteessaan aikeita pidemmälle.
Vaikka Kiina-riippuvuuden vähentämisestä vallitsee yksimielisyys niin EU:ssa kuin Suomessakin, yksimielisyys ei yllä keinoihin. Kaivoksia on saatava nopeasti lisää, mutta kammo niitä kohtaan kasvaa kaikkialla. Moni vannoo kierrätyksen nimiin ja osa jäisi odottelemaan metallivapaampaa tekniikkaa tai muuta ihmettä, joka mahdollistaisi kaivoksettoman maailman.
Vaikka kehitys kehittyy jatkossakin, ihmettä lienee turha odottaa. Vihreällä siirtymällä on kiire. Kaivoksia tarvitaan nopeasti lisää, eikä niitä voida perustaa muualle kuin sinne, missä malmiot ovat.
Kaivoslupaprosesseja on nopeutettava, mutta hutilointiin ei ole varaa. Toinen Talvivaara voisi tietää kotimaisen kaivosteollisuuden loppua. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kaivos vaatii paitsi viranomaisluvat myös paikallisten hyväksynnän – lopullinen päätösvalta asiassa on aina kunnalla.
Elokapina pysäytti jälleen Sakatin koeporaukset (LK 19.2.). Tavoitteena on kaivoksen kuoppaaminen, mille löytyy myös perusteita, sijoittuuhan malmio suojelualueen alle. Ongelmalliseksi toiminnan tekee se, että kaivosyhtiöllä on porauksiinsa lupa – kyse on laillisesta tutkimuksesta, joka ei uhkaa suoluontoa. Lupaprosessi on yhä kesken ja on täysin mahdollista, ettei kaivosta tule. Jos näin käy, siitä on turha kiittää Elokapinaa, joka tekee julkisuushakuisella työmaavandalismillaan kaikkensa ympäristöjärjestöjen maineen mustaamiseksi.