Urho Kekkosen kansallispuisto täyttää 40 vuotta. Sen kunniaksi Metsähallitus järjestää pitkin kevättalvea Saariselällä luontoiltoja, jossa se esittelee Suomen toiseksi suurimman kansallispuiston historiaa ja nykypäivää.
Yksi on juhlista poissa.
Puistosta näyttää kadonneen erittäin uhanalaiseksi arvioitu eläin, jonka ahdinko oli aikanaan vauhdittamassa sitä, että Sodankylän, Inarin ja Savukosken kuntien alueelle ylipäätään perustettiin valtava suojelureservaatti.
Metsähallitus laski koko viime viikon petojen lumijälkiä UK-puistossa.
Kolme kelkkapartiota kolusi mahdolliset ja osin mahdottomatkin maastot tuntureilta puiston eteläpään laajoihin metsiin. Ajokilometrejä kertyi kaikkiaan yli tuhat. Sen lisäksi rajavartiosto partioi itärajaa reunustavan erämaan pariin kertaan.
Tulos oli karu: ei jälkeäkään ahmasta.
Vielä kuusi vuotta sitten laskijat löysivät UK-puistosta seitsemän ahmaa. Sittemmin määrä on vakiintunut muutamaan, kunnes sukelsi nyt nollaan.
Mitä on tapahtunut?
Ainakin se, että puistosta on tapettu paliskunnille myönnettävillä poikkeusluvilla puolenkymmentä ahmaa sen jälkeen, kun Suomi purki näätäpedon täysrauhoituksen kuusi vuotta sitten. Hengestään on päässyt muun muassa kaksi emoahmaa. Toisella oli pennut pesässä, toisella kohdussa.
Tilastojen mukaan ahma tappaa enemmän poroja kuin mikään muu suurpeto, viime vuonnakin yli 2500. Poronomistajat saivat niistä korvauksia yli 3,5 miljoonaa euroa.
Silti tuntuu irvokkaalta, että vahinkojen vuoksi valtio on sallinut ahmojen listimisen myös kansallispuistoista. Siis sieltä, missä harvinaisen lajin pitäisi olla nimenomaan turvassa, eikä elää henkensä kaupalla sen vuoksi, että sattuu olemaan lihansyöjä.
Sittemmin hallinto-oikeudet ovat pysäyttäneet ahmojen tappolupien myöntämisen suojelualueille.
UK-puiston osalta linjaus näyttää tulleen liian myöhään.
Metsähallituksen kenttämestari Petri Piisilä kirjoitti viime viikon lumijälkilaskennoista omalle Instagram-tililleen:
Kun ahmat vähenevät, vähenevätkö myös petovahingot?
Kyllä ja ei.
Kekkospuiston alueelle levittäytyvissä Lapin, Kemin-Sompion ja Ivalon paliskunnissa tappioluvut ovat laskussa. Savukoskelta ja Sodankylästä on tilastoitu kolmen viimeisen kuukauden aikana vain kolmisenkymmentä poroa ahman piikkiin, mikä on vähiten vuosiin.
Mutta veronmaksajille lankeava lasku ei aina kevene, vaikka ahmat vähenisivät.
Kymmenen vuotta sitten Suomen suurimmasta kansallispuistosta Lemmenjoelta laskettiin 12 ahmaa. Nyt jäljellä on muutama, arvioi Ylä-Lapin erämaissa parisataa päivässä vuodessa työkseen liikkuva Petteri Polojärvi. (LK 25.3.).
Puiston alueella paimentava Sallivaaran paliskunta ei näytä silti pääsevän pienen suurpedon väkivahvoista leuoista.
Viime vuonna Sallivaarassa ilmoitettiin 257 poron menneen ahman suuhun. Viideltä vuodelta saldo on 924 raatoa.
Poro-onni näyttää kuluneen Sallivaaran naapuriin, jonka laidunmaat alkavat Kittilän pohjoisrajalta. Samankokoiseen Kuivasalmen paliskuntaan ei tilastoitu ainoatakaan ahmavahinkoa vuonna 2022, ei myöskään 2020.
Kirjoittaja on toimittaja.