Onko laitavasemmiston aika Lapissa ohi? Eduskuntavaalien jälkipyykkiä pestessä tämä kysymys nousee väistämättä pintaan. Vasemmistoliitto koki vaaleissa valtakunnallisen rökäletappion, etenkin paikkamäärällä mitattuna. Kuudentoista kansanedustajan ryhmä kutistui yksitoistahenkiseksi, vaikka prosenteissa kannatus laski "vain" runsaan prosenttiyksikön. Puolue menetti ainoat kansanedustajansa Lapissa, Satakunnassa ja Keski-Suomessa.
Lapissa muutos on historiallinen. Vasemmistoliitto ja sen edeltäjä skdl olivat vuosikymmenien ajan maalaisliitto-keskustan rinnalla toinen maakunnan mahtipuolueista. Syrjäisten seutujen vähäväkinen kansa luotti joko aluepolitiikkaa painottaneeseen maalaisliittoon tai duunarin ja köyhän puolta pitäneeseen korpikommunismiin.
Vuoden 1958 vaaleissa skdl oli isompi ja sai Lapista neljä edustajapaikkaa, maalaisliitto vain kolme. Neljä vuotta myöhemmin puntit kääntyivät toisin päin. Tätä kamppailua jatkui aina 80-luvulle asti, jolloin keskusta kasvatti Lapissa selvän kaulan muihin puolueisiin nähden. Silti edelleen vuosien 1991–2007 eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto oli Lapissa toiseksi suurin ja sai kaksi kansanedustajaa. Tätä historiaa vasten Lapin ainoan paikan menetys on puolueelle suuri järkytys.
Vuosikymmenien ajan vasemmistoliiton näkyvin hahmo oli Esko-Juhani Tennilä, joka taistolaisena edusti vasemmiston jyrkintä laitaa. Ärhäkkä Lapin puolustaja ajoi tinkimättömästi duunarin asiaa eikä herroja kumarrellut. Pitkälti samaa perinnettä jatkoi vuodesta 2003 lähtien Markus Mustajärvi, joka tänä keväänä heitti pyyhkeen kehään.
On vaikea sanoa, kuinka suuri osa puolueen tappiosta Lapissa johtui nimenomaan Mustajärven lähdöstä. Isossa kuvassa syy vasemmiston joutsenlauluun lienee perustavanlaatuisempi: koko puolue on siirtynyt aika kauas juuriltaan. Nykyisen puheenjohtajan Li Anderssonin aikana ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen ovat nousseet voimakkaasti puolueen agendalle. Hyvinvointivaltiota on kyllä puolustettu, mutta työläisen asia on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Muutoksen mukana on kadonnut koko joukko äänestäjiä, ja lienee selvää, minne he ovat menneet. Samaan aikaan vasemmiston luisun kanssa perussuomalaiset on kasvattanut suosiotaan niin valtakunnallisesti kuin Lapissa, missä se nousi suurimmaksi. Puolue on onnistunut etenkin syrjäseuduilla vastaamaan pitkälti samaan äänestäjien huutoon kuin vasemmisto aiemmin. Se tarjoaa kanavan protestille ja muutosvastarinnalle, ei sorru ylimielisyyteen ja lupaa huolehtia köyhän murheista.
Vasemmistoliitolla puolestaan on edessään vakava pohdinnan paikka: voiko yksi puolue puhutella samaan aikaan sekä kaupunkien vihervasemmistoa että harvaseutujen duunareita?
Vaalien toinen historiallinen muutos Lapissa oli keskustan putoaminen kärkipaikalta kakkoseksi. Puolueen romahdus on tapahtunut paljon nopeammin kuin vasemmistoliitolla, sillä vielä vuoden 2015 vaaleissa keskusta sai Lapista läpi neljä kansanedustajaa. Nyt paikkoja on kaksi ja puolue suuntaamassa oppositioon. Keskustan alamäki on ollut kova, mutta ainakin Lapissa kurssin pitäisi kaiken järjen mukaan olla käännettävissä. Yhteiskunta on muuttunut ja maaseutu sen mukana, mutta aluepolitiikan vahvaa tekijää tarvitaan yhä.