Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

pääkirjoitus: Lapilla on Poh­jo­lan lin­nak­kees­sa tärkeä rooli

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Sodan rik­ko­mia täytyy auttaa

Mari Molkoselkä on toimittaja Uusi Rovaniemi -lehdessä.
Mari Molkoselkä on toimittaja Uusi Rovaniemi -lehdessä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Sinä päivänä nauliuduimme ruutujen ääreen. Sodanjulistus, pommituksia Kiovassa, pakenevia ukrainalaisia. Voiko tämä olla totta?

24. helmikuuta 2022 jäi koko Euroopan mieleen. Se, minkä arveltiin tapahtuvan, muttei kuitenkaan täysin uskottu tapahtuvan, tapahtui. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Ukrainan taistellessa Venäjää vastaan meillä täällä Rovaniemellä alettiin valmistautua sotapakolaisten saapumiseen napapiirille. Vuoden aikana Rovaniemen vastaanottokeskusta kasvatettiin 450 paikkaiseksi ja hätämajoitus pystytettiin Metsäruusuntielle. Kotokunta perusti oman vastaanottokeskuksensa, jossa tulee olemaan 300 paikkaa.

Paikalliset ryhtyivät lahjoittamaan rahaa, vaatteita, hygieniatuotteita, elektroniikkaa ja kaikkea mahdollista, mitä Ukraina kaipaa ja mitä pakolaiset tarvitsevat.

Rovaniemen kaupunki tarjosi ukrainalaisille ilmaista julkista liikennettä. Lappia-talo valaistiin Ukrainan väreihin. Kirkko ja kaupunkilaiset järjestivät tukitapahtumia ja järjestöt tekivät erilaisia keräyksiä. Ihmiset tahtoivat ja tahtovat yhä auttaa.

Empatiaa on kai helpompi yrittää tuntea lähempää tulevia kohtaan.

Sotaa paenneiden saapuminen Suomeen on näyttänyt sen, kenelle osa on valmis avaamaan rajat ja kelle ei.

Euroopan pakolaiskriisi vuosina 2014–2015 herätti monissa muukalaisvihaa ja rasismia, joka yltyi vastaanottokeskusten häiriköinniksi ja viranomaisten uhkailuksi. Keskustelut polarisoituivat. Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat kohtasivat rasismia. Ilmapiiri oli vuosia todella raskas, eivätkä asenteet ole muuttuneet monilla vielä tähänkään päivään mennessä.

Vuoden aikana Suomesta on hakenut tilapäistä suojelua yli 50 000 Ukrainan sotaa paennutta. Heidän ei ole onneksi tarvinnut kohdata yhtä paljon myrkyllisiä asenteita ja syrjintää tänne saapuessaan. Empatiaa on kai helpompi yrittää tuntea lähempää tulevia kohtaan.

Sodan kauhut rikkovat ihmisiä tulivat he sitten Lähi-idässä, Afrikasta, Etelä-Aasiasta tai Euroopasta. Jokainen sotaa, vainoa tai turvattomuutta pakeneva ansaitsee turvapaikan, koska taakse jätettyyn elämään ei voi enää palata.

Rovaniemelle saapunut mariupolilainen äiti kuvasi haastattelussa perheensä tulevaisuutta: "On vaikea suunnitella elämää, kun sen on jo kerran suunnitellut, mutta kaikki se pyyhittiin pois."

Sota Ukrainassa ei ole ohi, ja maan jälleenrakennus on vielä edessä.

Rovaniemelle on saapunut lähes 500 ukrainalaista. Maaliskuun alussa ensimmäiset heistä voivat hakea kotikuntaa Rovaniemeltä. He ovat olleet täällä vuoden.

Me vanhat rovaniemeläiset voimme auttaa uusia rovaniemeläisiä rakentamaan turvallisen tulevaisuuden, jossa on toivoa.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.