Suomessa ollaan vihreän siirtymän investointi-ilmoitusten nousevassa aallossa, joka saavuttaa aikanaan huippunsa lähteäkseen taas laskuun. Silloin nähdään, kuinka moni ilmoitus johti tekoihin eli vihreän vety-, teräs- ja akkutehtaan tai vastaavan tuotantolaitoksen rakentamiseen. Paljon on kiinni paitsi investoijista myös itsestämme.
Elinkeinoelämän keskusliiton kokoamalla vihreän siirtymän ja puhtaan energian investointilistalla on investointisuunnitelmia jo yli 90 miljardin euron edestä. Hankkeita on lähes 200 ja ne sijoittuvat eri puolille maata.
Vastaavaa ei ole Suomessa ennen nähty. Hankkeita on valtavasti ja jo nyt on selvää, etteivät kaikki toteudu. Yhtä varmaa on, että osa toteutuu, ellemme mokaa itse mahdollisuuksiamme.
Suunnitelmien muuttaminen työpaikoiksi ja tehtaiksi edellyttää massiivista lisäystä puhtaan sähkön tuotantoon eli lisää tuuli- ja aurinkovoimaa. Sen rakentamisen ykkösesteeksi on nousemassa yleisen ilmapiirin muuttuminen yhä tuulivoimavastaisemmaksi – kukaan ei tunnu haluavan "myllyjä" maisemaansa.
Välillä tuntuu siltä, että vihreää siirtymää periaatteessa eniten kannattavat tahot estävät sen tuloa innokkaimmin.
Suurin tulppa vihreille investoinneille on silti luvitusprosessi, mikä on Suomessa tunnetusti paitsi pitkä, hidas ja kankea myös vaikeasti ennakoitavissa. Moni lupaava investointi on juuttunut järjestelmään ja pahimmassa tapauksessa kaatunut, kun aika ja raha ovat ajaneet hankkeen ohi.
Lapissa hyvä esimerkki tästä on Sierilän voimalaitos, jolle Kemijoki oy on hakenut lupia 2005 lähtien. Prosessi on yhä kesken.
On selvää, etteivät kansainväliset yritykset ole lupien odottelussa yhtä kärsivällisiä kuin monenlaisissa lupaliemissä keitetty jokiyhtiö. Lupaprosessia onkin pakko lyhentää ja järkevöittää, eikä tätä uudistustyötä voida enää lykätä. Tulevan hallituksen on kirjattava se ohjelmaansa.
Kemijoki oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen esittää (LK 1.6.) ratkaisuksi keskitettyä järjestelmää, missä hakija saisi kaikki luvat – muun muassa vesitalous-, rakennus- ja ympäristöluvan – yhdeltä luukulta. Hän rajaisi muistutukset ja valitukset yhteen kertaan sekä kirjaisi lakiin lupien enimmäiskäsittelyajan. Tämä voisi koskea erityisesti yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita.
Timosen ehdotus on kannatettava. Se lisäisi hankkeiden etenemisen ennakoitavuutta ja lyhentäisi lupien käsittelyaikoja, jotka ovat kohtuuttoman pitkiä jo ilman valituksiakin.
Koska nopeus ei saisi näkyä lupaprosessin laadussa – päätöksen on kestettävä oikeuskäsittely – resursseja tarvitaan lisää sekä lupien käsittelyyn että eri oikeusasteisiin. Sinne uhrattu euro tulisi moninkertaisesti takaisin, sillä sujuva, nopea ja luotettava luvitus houkuttelisi Suomeen varmuudella lisää investointeja ja sitä kautta verotuloja.
P.S.
Suomella ja Ruotsilla on etulyöntiasema vihreän siirtymän investoinneissa, joista käydään kansainvälistä kilpailua. Naapurukset ovat pääsemässä Euroopan maista ensimmäisinä irti energian hintakriisistä, ja niiden sähkö on halpaa ja puhdasta. Lisäksi kaksikolla on liki rajaton mahdollisuus lisätä päästötöntä, yhä kustannustehokkaampaa sähköntuotantoa. Vaikuttaakin siltä, että kovin kisa vihreän sähkön teollisista Euroopan investoinneista käydään loppupelissä Suomen ja Ruotsin kesken. Voittaja on se, joka purkaa rakentamansa esteet nopeimmin.