Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Pääkirjoitus

Ro­va­nie­mi kuuluu edel­leen Suomen yrit­tä­jä­vi­ha­mie­li­sim­piin kau­pun­kei­hin – osa päät­tä­jis­tä tuntuu eri­kois­tu­neen hank­kei­den jar­rut­ta­mi­seen

Rovaniemi on hyvä matkailu-, mutta huono yrittäjäkaupunki.
Rovaniemi on hyvä matkailu-, mutta huono yrittäjäkaupunki.
Kuva: Jussi Leinonen
Pääkirjoitus // 17.2.2023

Rovaniemen katukuvaa koko talven koristelleet turistitokat luovat mielikuvan menestyvästä matkailukaupungista, jonka vireästä elinkeinoelämästä muun Suomen on syytä ottaa mallia. Mielikuva on väärä, sillä Lapin pääkaupunki kuuluu maan yrittäjävihamielisimpiin paikkakuntiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tuore kuntaranking on paitsi Rovaniemen myös Kemi-Tornion osalta karua luettavaa (LK 16.2.). Tosin tässä ei ole mitään uutta, sillä kyseiset kaupungit ovat sijoittuneet vertailun häntäpäähän aiempinakin vuosina. Tällä kertaa Rovaniemi löytyy 25 seutukunnan listalta sijalta 18. Kemi-Tornion sijoitus on 20:s, eikä Oulu (19.) ole sen parempi. Kolmen kärki on Seinäjoki, Rauma ja Salo. Seinäjoki on asukasluvultaan Rovaniemen kokoa, Rauma ja Salo selvästi pienempiä.

Siinä, missä monessa muussa Suomen kunnassa yritysasiat ovat menneet parempaan suuntaan, Lapissa kehitys junnaa paikallaan.

Kahden vuoden välein toistuva EK-ranking mittaa alueiden vetovoimaisuutta yritystoiminnan näkökulmasta. Rovaniemen arvosanaa laskee erityisesti yrittäjien tyytymättömyys kunnan elinkeinopolitiikkaan. Siinä ja yritysilmastossa kaupunki on koko vertailun häntäpäätä, kun taas yrittäjäaktiivisuudessa Rovaniemi on kymmenen kärjessä.

Yrittäjät ovat turhautuneet paikallispolitikointiin, puolueiden väliseen eripuraan sekä virka- ja luottamushenkilöiden huonoon yhteistyöhön, joita kaikkia on ollut runsaasti tarjolla Rovaniemellä.

Yritykset odottavat kunnilta paitsi sujuvaa päätöksentekoa kaavoituksessa ja luvituksessa myös sitä, että yrittäjiä kuunnellaan päätöksissä. Lapin pääkaupungissa kaikki tämä on tökkinyt jo kauan.

Jos virkamiehet ja -naiset eivät heittele kaavoitus- ja muita kapuloita yrittäjien rattaisiin, luottamushenkilöistä löytyy heittelijöitä. Osa päättäjistä tuntuu erikoistuneen yrittäjien ja investointien kampittamiseen, missä kaikki viivytyskeinot ovat käytössä. Päätöksiä lykätään, asioita salaillaan, lisäselvityksiä lisäselvitellään ja valituksia sorvataan. Rovaniemeltä löytyy runsaasti hankkeita, jotka ovat saaneet eteensä ikuisuusliitteen – Ounasvaara, Valionranta, Sairaalanniemi, tornihotellit, Kärkkäinen ja niin edelleen.

Tällaisella toiminnalla näyttäisi olevan myös osin kaupunkilaisten tuki, sillä moni "ammattijarruttajista" tulee valituksi kerta toisensa jälkeen valtuustoon.

Rovaniemeläispäättäjät ovat vakuutelleet, että ongelma on tiedostettu ja asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti tämä on totta, sillä pelissä on paljon – ilman veto- ja pitovoimaa ei ole yrittäjiä ja ilman yrittäjiä ei ole elinvoimaa, josta huolehtiminen on tämän päivän kunnan tärkein tehtävä.

Lisää yrityksiä tarkoittaa lisää työpaikkoja ja verotuloja. Hiipuva elinkeinoelämä ennakoi huonoja aikoja kaikille.

P.S.

Julkisissa hankinnoissa pyörii iso raha, noin 35 miljardia euroa vuodessa. Se, miten hyvin paikalliset yritykset pääsevät mukaan kotikuntansa urakoihin ja hankintoihin, riippuu kilpailutuksesta. Julkiset hankinnat ovat usein niin suuria, ettei paikallisilla pk-yrityksillä ole mahdollisuuksia pärjätä hintakisassa. Hankintojen pilkkominen pienemmiksi muuttaa tilanteen. Kunnan etu on, että kilpailutuksen voittaa paikallinen yritys – työ ja verot jäävät kuntaan, ja hintakin on usein halvempi, kun tarjouskilpailuun osallistuu useampia yrityksiä.