Orpon hallituksen päätavoite on valtion velkaantumisen pysäyttäminen. Ensi vuoden budjetti ei sitä tee, vaan velkaantuminen jatkuu entiseen, Marinin hallituskaudelta tuttuun tahtiin. Uutta velkaa joudutaan ottamaan jo päätetyistä leikkauksista huolimatta jopa odotettua enemmän, peräti 11,5 miljardia euroa – jos sekään riittää.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on jo väläytellyt lisäleikkausten tarvetta, minkä ansiosta häntä on verrattu kollega Iiro Viinaseen (kok.), Esko Ahon (kesk.) lama-ajan hallituksen paniikkileikkausten isään. Vertaus ontuu, sillä 1990-luvun Suomi oli konkurssin partaalla, mitä vaaraa 2020-luvun Suomella ei kroonistuvasta velkaantumisestaan huolimatta ole, ainakaan vielä.
Lisähaastetta hallituksen talouspolitiikkaan tuo taantuma, jonka ennakoidaan näkyvän jo ensi vuonna kasvavana työttömyytenä. Työllisyyden suhdannehuipun ohittaminen tietää lovea valtion budjetin tulopuolelle samalla, kun menot kasvavat.
Ilman tätäkin hallituksen velkaantumiskehityksen kääntämiselle asettama tavoite, kuuden miljardin euron sopeutus vaalikauden aikana, olisi ollut erittäin vaikea saavuttaa. Nyt puhutaan jo seitsemästä miljardista, eikä sekään ole välttämättä lopullinen luku.
Jos hallitus aikoo pysyä tavoitteessaan, sen on etsittävä lisää leikattavaa, korotettava veroja ja/tai löydettävä uusia keinoja työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen tulevan kolmen vuoden aikana.
Tosin näillä näkymin Purran mainitsemiin lisätoimiin palattaneen vasta puoliväliriihessä keväällä 2025.
Vaikka sekä pääministeri Petteri Orpo (kok.) että Purra vakuuttavat yhä "velkalaivan kääntyvän", epäilijöiden joukko kasvaa. Hallituksen ensimmäinen budjetti ei ollut, vastoin odotuksia, erityisen leikkaava. Se tarkoittaa, että tulevat budjetit ovat sitä senkin edestä – jo ilman lisätoimia.
Mahdolliset uudet leikkaukset ja muut sopeutustoimet tarkoittaisivat hallitusohjelman avaamista. Kynnys tähän on alkukesän ennätyspitkien hallitusneuvottelujen jälkeen korkea.
Kynnystä nostanevat entisestään gallupit, jotka ovat jo osoittaneet kannatuskatoa Purran puolueelle. Kansan enemmistö oli leikkausten takana vielä vaaliuurnilla, mutta onko se sitä enää nyt, kun leikkauskohteet alkavat konkretisoitua itse kullekin?
On selvää, että Suomi tarvitsee pitkän aikavälin suunnitelman julkisen talouden sopeutuksille. Yksi vaalikausi on aivan liian lyhyt aika näin raskaan "velkalaivan" kääntämiseen. Kyseinen suunnitelma vaatisi "veren haistaneelta" oppositiolta tukea sopeutustoimille, eikä sitä ole luvassa kuin korkeintaan keskustalta.
Tämä ei lupaa hyvää hyvinvointivaltion pelastusyrityksille. Edessä voi olla pahimmassa tapauksessa loputon kurjistumiskierre.
P.S.
Hallitus ei puhu enää velkaantumisen pysäyttämisestä, vaan hillitsemisestä, mikä kertoo tehtävän vaikeudesta. Suurin syy tähän on väestön ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen vääristymä, joka kasvattaa jatkuvasti muun muassa sote-menoja samalla kun maksajien määrä vähenee. Tältä pohjalta onkin käsittämätöntä, ettei hallitus ottanut budjettiriihessään millään tavalla esille työperäistä maahanmuuttoa edistäviä toimia, joita ilman vääristymää on mahdotonta korjata. Toivon mukaan tämä ei tarkoita sitä, ettei toimia ole tulossa.