Pääkirjoitus

Orpon hal­li­tuk­sen alku on ollut yhtä tuskaa, eikä ennuste lupaa pa­rem­paa – arvojen kor­vaa­mi­nen jär­jel­lä ei vaikuta on­nis­tu­neel­ta rat­kai­sul­ta

Petteri Orpon pääministeriuran alku on ollut monin tavoin haastava.
Petteri Orpon pääministeriuran alku on ollut monin tavoin haastava.
Kuva: Jarmo Kontiainen
Pääkirjoitus // 5.7.2023

Avioliiton arki koittaa pariskunnille ennemmin tai myöhemmin, yleensä tosin vasta kuherruskuukauden jälkeen. Orpon hallituksessa ei ole kuherreltu, vaan arki alkoi papin aamenesta. Ensimmäiseen pelisääntö- ja toimintatapaterapiaan puolueet ajautuivat parissa viikossa.

Jo hallituksen syntyminen oli vaikea prosessi, eikä meno ole siitä helpottunut. Kaatuminen oli lähellä – oppositioedustajien poissaolo ministeri Vilhelm Junnilan (ps.) luottamusäänestyksestä pelasti hallituksen – ja sen synnyttämä "avohaava" märkinee vielä monta kertaa.

Tästä kielii europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisen (ps.) some-päivitys, jonka mukaan "rkp pitää heittää roskatunkiolle koko sakki". Kommentti kuvannee laajemminkin perussuomalaisen kentän tunteita kyseistä hallituskumppania kohtaan.

Hallituspuolueet ovat kertoneet, ettei niiden yhteistyössä ole kyse rakkaus-, vaan järkiavioliitosta. Alkuvaikeudet ovat herättäneet epäilyksiä liiton järkipuolestakin. Kun kumppanusten arvot eivät kohtaa oikein missään, yhteiselo käy vaikeaksi, vaikka sitä yrittäisi kuinka selittää yhteisellä päämäärällä.

Hallitusta pitää pystyssä enää lähinnä vaihtoehtojen vähyys. Enemmistöhallitus tarvitsee kaikki jäsenensä, eikä vähemmistöhallituksesta ole isojen muutosten tekijäksi. Jos yksi lähtee, homma loppuu, sillä ketään ei ole tulossa lähtijän tilalle.

Suomi on liberaali demokratia, jollaisessa ei ole sijaa vihan lietsonnalle ja vastakkainasettelulle. Juuri niille ps-linja tuntuu ainakin osittain perustuvan. Puolueessa on poliitikkoja, jotka elävät vastakkainasettelusta, jota he pyrkivät syventämään kärjekkäillä ulostuloillaan.

Viimeistään viimeiset kaksi viikkoa on todistanut, ettei arvoiltaan valtavirrasta poikkeava perussuomalaiset ole helppo kumppani yhdellekään eduskuntapuolueelle. On vaikea nähdä, että mikään puolue suostuu tämän jälkeen sen kanssa hallitukseen.

Moni muistaa Petteri Orpon kokoomuksen periaateohjelmaseminaarissa 2017 pitämän puheen, missä hän torjui hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa mahdottomana juuri erilaisten arvojen takia. ”Arvot eivät ole poliittista korrektiutta tai liturgiaa. Me emme hyväksy minkäänlaista vihapuhetta tai syrjintää”, hän julisti tuolloin, mutta muutti sittemmin mielensä perustellen tätä sillä, että perussuomalaiset on pyrkinyt rauhoittamaan linjaansa.

Entä, jos se on jäänyt pelkäksi pyrkimykseksi?

Kokoomuksesta löytynee jo heitäkin, jotka haikailevat sinipunan perään. Jälkiviisastelu on sikäli turhaa, että Sanna Marinin teki jyrkän vasenlinjansa selväksi. Puolue halusi jatkaa velkaelämää, mikä ei päinvastaista linjaa ajaneelle kokoomukselle sopinut.

Tilanne voisi olla toinen, jos sdp:tta johtaisi oikeistolaisempi Antti Lindman, joka ottaneekin ohjat käsiinsä syksyllä. Kuka tietää, vaikka puolueet löytävät toisensa silloin uudelleen.

P.S.

Monet perussuomalaiset ovat syyttäneet oppositiota ja mediaa ajojahdista, jonka tavoitteena on heidän mukaansa hallituksen kaataminen. Syytös on sikäli outo, että eduskunnan oppositiopuolueiden, kuten myös vapaan median perustehtäviin kuuluu hallituksen ja hallituspuolueiden tekemisten kriittinen tarkastelu ja ajoittain ankarakin arvostelu. Kyse on niin sanotusta peruskaurasta, jota oppositio ja media ovat tehneet iät ja ajat – edellisen osalta sitä kutsutaan oppositiopolitiikaksi ja jälkimmäisen osalta journalismiksi.