“Kell’ onni on, se onnen kätkekööt” kuuluu Eino Leinon Laulu onnesta -runossa, jossa onnea kuvataan yksityisenä pääomana, joka pitää peittää muiden katseilta. Ikään kuin kateelliset odottaisivat hetkeä, jolloin toisen onnen voi riistää, kun se alkaa loistamaan liian kirkkaasti auringon kellastamien pellavaverhojen läpi.

Runo on uponnut lyyrisen lehtimiehen muiden tekstien tapaan vahvasti suomalaisiin.