Uusintajuttu. Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran 23.8.2023.
Muutama vuosi sitten aasialainen Adela oli riemuissaan: hän oli saanut vakituisen työpaikan Kakslauttanen Arctic Resortista.
Luvattu palkka oli selvästi parempi kuin saman alan töissä Kaakkois-Aasiassa, ja yrityksen nettisivut näyttivät luotettavilta. Adela irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan kotimaassaan ja muutti Lappiin.
Pian kuitenkin selvisi, että Kakslauttasen todellisuus oli kaukana siitä, mitä Adela oli kuvitellut.
Adelan mukaan yrityksen työnjohto uhkaili häntä ja muita Kaakkois-Aasiasta tulleita naisia alusta asti sillä, että lähettäisi nämä takaisin kotiin.
Yleensä Adela ja hänen ystävänsä eivät vielä sunnuntai-iltaisin tienneet, mitä vuoroja heillä olisi alkavalla viikolla. He jakoivat asunnon, jonka ovea ei saanut lukkoon.
Heitä syytettiin työpaikalla tapahtuneista asioista silloinkin, kun he eivät olleet olleet työvuorossa. Adelan mukaan heitä oli helpompi syyttää kuin eurooppalaisia, koska he eivät missään nimessä halunneet menettää työpaikkaansa.
He olivat myös ensimmäistä kertaa töissä ulkomailla.
Viiden kuukauden työskentelyn jälkeen ystävyksille ilmoitettiin, että kausi on ohi ja heidän tulisi palata kotiinsa. Adelan mukaan heitä ei irtisanottu.
Naiset lensivät kotimaahansa olettaen, että vakituiseksi luvatut työt jatkuisivat myöhemmin.
Kun he muutamaa kuukautta myöhemmin ottivat yhteyttä Kakslauttaseen, heidän tiedusteluihinsa ei vastattu mitään.
– Se tuhosi meidän uramme. Olemme nyt ikuisia kausityöläisiä.
Vastaa kyselyyn: Millaisia kokemuksia sinulla on työskentelystä Lapin matkailussa?
Lapin Kansa haastatteli tätä juttua varten lähes kahtakymmentä Kakslauttanen Arctic Resortin entistä työntekijää. Viimeisimmät kokemukset ovat tämän vuoden keväältä.
Työntekijät eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi. Heidän henkilöllisyytensä ovat toimituksen tiedossa.
Lapin Kansa on nähnyt useiden haastateltujen työsopimukset ja kuvakaappauksia työnjohdon ja alaisten välisistä viesteistä.
Työntekijät kertovat lukuisista epäkohdista liittyen henkilöstön kohteluun Kakslauttasessa. Heille muun muassa huudettiin säännöllisesti asiakkaiden edessä, heidän työaikansa olivat epämääräiset eikä työtehtäviin saanut perehdytystä. Jos he tekivät virheitä tai halusivat lähteä pois, heitä uhkailtiin oleskeluluvan tai työviisumin perumisella.
Viime kaudella osa työntekijöistä halusi lopettaa työt nähtyään, miten työntekijöitä kohdellaan yrityksessä.
Yksi heistä kertoo, että työnantaja kutsui hänet puhutteluun. Hänelle kerrottiin, että jos hän lähtee, työnantaja soittaa maahanmuuttovirastoon. Sen jälkeen hänen työviisuminsa perutaan.
Työntekijöiden vaihtuvuus yrityksessä on ollut silti suurta: haastateltujen mukaan iso osa lähtee kesken kauden joko omasta tai työnantajan aloitteesta.
Yhden haastatellun mukaan pelkästään joulukuussa 2019 Kakslauttanen päätti jättää koeajalla yli 15 työntekijää.
Myös yrityksen johtavissa asemissa olevat henkilöt vaihtuvat tiuhaan. Viimeisin ulkopuolelta palkattu toimitusjohtaja oli Sodankylän entinen kunnanjohtaja Petri Härkönen. Hän työskenteli yrityksen palveluksessa alle vuoden.
Tällä hetkellä yrityksen toimitusjohtajana toimii yrityksen omistaja Juhani Eiramo.
Haastatellut kuvailevat Juhani Eiramoa mieheksi, joka hermostuu helposti ja joka haluaa säästää yrityksessään kaikesta mahdollisesta.
Siksi esimerkiksi autoja ja muita koneita tai tarvikkeita ei huolleta. Niiden korjaaminen aloitetaan vasta sitten, kun ne hajoavat kunnolla.
Työntekijöiltä on myös vaadittu korvauksia milloin mistäkin.
Itäeurooppalainen Aaron purki työsopimuksensa sen jälkeen, kun hänen työtoverinsa ajoi yrityksen pikkubussin ulos tieltä.
Onnettomuuden jälkeen työnantaja päätti autoa ajaneen työkaverin työsopimuksen ja uhkasi pidättää bussin korjauksen tämän palkasta.
Aaronin mukaan yrityksen autot olivat vaarallisia, koska esimerkiksi tieltä suistuneessa bussissa ei ollut talvirenkaita.
Yhdellä kaudella erään asiakkaan ostamat matkamuistot katosivat. Työnantaja korvasi vahingon ottamalla rahat työntekijöiden yhteisestä tippikulhosta.
Yhden työntekijän mukaan hotellipoikien piti muistaa ulkoa, mihin asiakkaiden laukut toimitetaan. Laukkuja ei saanut merkitä post it -lapuilla, koska Eiramo ei halunnut, että lappuja tuhlataan.
Suomalainen Saara tuli Kakslauttaseen tontun tehtäviin, mutta päätyi ajamaan pikkubussia suurimman osan ajasta. Hän kuljetti asiakkaita, siivoojia ja laukkuja.
Saara vuokrasi huoneen työnantajan kautta. Ensimmäisten 1,5 kuukauden aikana hän joutui pakkaamaan tavaransa ja muuttamaan viisi kertaa. Tieto muutosta tuli aina noin tunnin varoitusajalla.
Töitä oli joka toinen päivä 24 tuntia, mutta vain tehdyt tunnit maksettiin. Työpäivän ensimmäinen ajo saattoi olla aamuneljältä ja viimeinen puolilta öin. Puhelin soi koko ajan, kun vastaanotosta pyydettiin asiakkaille uusia kyytejä.
Lapin Kansa on nähnyt Saaran työvuorolistoja Kakslauttasen ajoilta.
– Jos oli hetken tauolla respassa, Jussi saattoi tulla huutamaan, että mitä te täällä vain seisotte, tuolla on noita kelkkoja sekaisin pihalla. Sitten raahasimme hiki päässä puukelkkoja pitkin resortia.
Aasialainen Han palkattiin toimistotehtäviin. Käytännössä hän teki ison osan ajasta muita kuin sovittuja töitä, esimerkiksi toimi tarjoilijana, siivosi ja kantoi asiakkaiden laukkuja.
Työaika oli liukuva siinä mielessä, että päivittäisen kymmenen tunnin työajan lisäksi hän joutui jatkuvasti tekemään iltaisin omaan työhönsä kuulumattomia tehtäviä, koska yrityksessä ei ollut tarpeeksi työvoimaa.
– Tällä alalla työpäivät joskus venyvät, se kuuluu asiaan. Mutta sitä ei pitäisi tapahtua joka päivä, Han sanoo.
Yksi työntekijöistä kertoo, että Juhani Eiramolla oli sääntö, jonka mukaan työntekijät eivät saaneet lämmittää asuntojaan yli 21-asteiseksi.
Eiramo oli varmistunut säännön noudattamisesta käymällä ilman ennakkoilmoitusta työntekijöiden huoneissa. Jos lämmitys oli säädetty korkeammaksi, hän uhkasi vähentää summan työntekijän palkasta.
Myös toinen työntekijä kertoo asuntoihin tehdyistä tarkastuksista, joiden aikana Eiramo muun muassa arvosteli huoneista löytämiään tavaroita.
Monien työsopimukset ovat myös päättyneet erikoisilla tavoilla.
Suomalainen Erja työskenteli Kakslauttasessa tarjoilijana kaudella 2003–2004. Hän loukkasi polvensa ja joutui jäämään muutaman päivän sairauslomalle. Hänen työsuhteensa purettiin puhelimitse koeajalla, kun hän oli vielä sairauslomalla.
Selvästi tuoreempi kokemus on Donilla, joka palkattiin Kakslauttaseen markkinointipuolelle.
Hänelle tehtiin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Ennen työsuhteen alkua hän asui Etelä-Suomessa, joten hän pakkasi tavaransa, luopui asunnostaan ja oletti muuttavansa pysyvästi Lappiin.
Kun sesonki päättyi, työnantaja halusi, että Don pitää pari kuukautta vapaata. Donille ei kuitenkaan ollut ehtinyt kertyä juurikaan lomapäiviä. Siksi hän saisi vapaiden ajalta normaalin palkan, mutta joutuisi tekemään sinä aikana rästiin jääneet tunnit takaisin talvikauden aikana.
Donin laskujen mukaan se olisi tarkoittanut noin 300 ylimääräistä työtuntia talvella. Ylimääräiset tunnit olisivat olleet tavallisia työtunteja, eikä niistä olisi maksettu ylityökorvauksia.
Hän ilmoitti suostuvansa pitämään vapaata vain pari viikkoa. Seuraavana aamuna yrityksen henkilöstöpäällikkö kertoi, että Donin työsuhde puretaan koeajalla, koska ”hän ei ole sopiva työhön”.
Donin mukaan ylityötuntien pitäminen vapaina yrittäjän vaatimuksesta vaikutti olevan normaali käytäntö yrityksessä.
Aasialaisen Faridan ystävää syytettiin työsuhteen aikana varkaudesta.
Työnantaja väitti, että ystävä oli varastanut asiakkaalta rannekorun. Faridan mukaan varkaudesta ei ollut mitään todisteita.
Naisille sanottiin, että työnantaja soittaa poliisille, joka tulee käymään läpi heidän tavaransa.
Poliisia ei koskaan näkynyt, mutta asia pelotti ystävyksiä pitkään.
Varkaudesta syytettiin myös eurooppalaista Julinkaa. Syytöksen seurauksena hänet irtisanottiin välittömästi. Lomarahat ja loput palkasta jätettiin maksamatta.
Sama oli tapahtunut aiemmin kauden aikana Julinkan kämppikselle. Tuolloin Julinka oli ollut heidän yhteisessä asunnossaan, kun Juhani Eiramo oli tullut paikalle ja alkanut käydä läpi varkaudesta epäillyn kämppiksen tavaroita.
– Soitin kämppikselleni, joka oli töissä, ja kysyin, onko hän tietoinen siitä, että hänen tavaroitaan tutkitaan.
Kun Julinkan oman syytöksen vuoro tuli, hän ei jaksanut jäädä taistelemaan lopuista rahoista. Sen sijaan hän päätti lähteä kotimaahansa ja yrittää unohtaa Kakslauttasen.
Hän katsoo, että varkaudesta syyttäminen oli metodi, jota yritys käytti ulkomaalaisiin työntekijöihin, jotka eivät ole yhtä hyvin perillä oikeuksistaan kuin suomalaiset.
Useimmat haastateltavat kertovat myös intialaisesta markkinointipäälliköstä, joka heidän mukaansa kohteli työntekijöitä törkeästi.
Julinkan mukaan nainen kohteli työntekijöitä kuin orjia. Hän huusi heille asiakkaiden edessä ja puhui heille ilkeästi. Hän oli myös se, joka syytti Faridan ystävää varkaudesta.
Yrityksessä kaudella 2019–2020 työskennellyt suomalainen Maija sanoo, että jos työntekijät tekivät pienenkään virheen, markkinointipäällikkö tuli ja tyhjensi vastaanottotiskillä pidetyn tippikupin.
Myös yrityksessä muutamaa vuotta aiemmin työskennellyt Julinka kertoo, että aluksi työntekijät keräsivät saamansa tipit yhteiseen kassaan, kuten heitä oli ohjeistettu.
He lopettivat käytännön pian, koska intialaisnainen ei koskaan palauttanut tippejä heille. Loppukauden ajan jokainen piilotti omat juomarahansa huoneeseensa.
Monien mukaan markkinointipäällikkö suhtautui erityisen ikävästi aasialaisiin työntekijöihin.
Viime talvena Kakslauttasessa työskennellyt Vanida kertoo, että työhaastattelussa Juhani Eiramo lupasi hänelle, että West Villagesta järjestetään joka perjantai työntekijöille kuljetus ruokakauppaan.
Vanidan majapaikasta oli lähimpään kauppaan matkaa noin 15 kilometriä ja lähimmälle bussipysäkille noin viisi kilometriä.
Kakslauttasessa Vanidalle selvisi pian, että kuljetusta ei ollutkaan. Työntekijöiden toistuvien valitusten vuoksi se lopulta järjestettiin, mutta se oli maksullinen eikä sitä ollut tarjolla joka viikko.
Vanida joutui ajamaan ystäviensä kanssa taksilla bussipysäkille päästäkseen ruokaostoksille.
Myös muilla kausilla työskennelleet kertovat, että metsän keskellä sijaitsevan West Villagen alueelta poispääseminen oli vaikeaa. Käytännössä ne, joilla ei ollut omaa autoa, olivat täysin jumissa työpaikallaan.
Jos työntekijät söivät keittiössä omia eväitään, Eiramo tuli ja yritti vaatia ruuasta maksua.
Joillakin kausilla ruokamaksu on työntekijöiden mukaan veloitettu palkasta kaikilta työpäiviltä riippumatta siitä, oliko työntekijä syönyt työnantajan tarjoaman aterian vai ei.
Haastatellut kertovat myös hygieniaongelmista Kakslauttasen keittiötiloissa.
Lihoja ja kasviksia säilytettiin laatikoissa lattialla. Kaikilla keittiössä työskentelevillä ei ole ollut hygienia- tai alkoholipassia.
Juhani Eiramon ohje oli, että buffet-aamiaiselta ylijääneet, tuntikausia esillä olleet ruuat nostetaan jääkaappiin ja tarjoillaan asiakkaille seuraavana päivänä. Ruokia pakastettiin, sulatettiin ja pakastettiin uudelleen.
Yksi haastateltu kertoo heittäneensä loput nakit roskiin siinä vaiheessa, kun ne olivat olleet tarjolla neljänä aamuna. Kun Eiramo oli saanut tietää asiasta, hän oli uhannut vähentää nakkien hinnan työntekijän palkasta.
Yksi työntekijöistä kertoo siivonneensa yhdessä muiden kanssa keittiötä aamukahteen asti ennen viranomaisten seuraavana päivänä tekemää terveystarkastusta.
Monet haastatellut kestivät Kakslauttasen ajan työkavereidensa vuoksi. Vaikeassa tilanteessa yhteishenki kehittyi vahvaksi.
Takaisin Aasiaan lähetetty Adela ja pari hänen ystäväänsä palasivat myöhemmin Suomeen. He onnistuivat saamaan vielä voimassa olleilla työviisumeillaan uudet työpaikat.
Kakslauttasessa työskennellessään he eivät olleet minkään ammattiliiton jäseniä. He eivät tienneet, mihin valittaa epäasiallisesta kohtelusta.
He myös kuulivat eurooppalaisilta työkavereiltaan, että nämä valittivat omiin ammattiliittoihinsa, mutta mitään ei tapahtunut.
– Joten me emme edes yrittäneet.
Vuosien varrella ystävykset ovat ihmetelleet, miten Kakslauttanen voi edelleen olla toiminnassa, kun tiedossa on, mitä kaikkea siellä tapahtuu.
Eurooppalaisen Julinkan mukaan yritys käytti hyväkseen sitä, että monet työntekijöistä olivat kaukana kotoa.
– Tapa, jolla minua kohdeltiin, oli täysin epäasiallinen. Varsinkin Suomessa, jossa työntekijöiden oikeuksien olettaisi olevan kunnossa.
Kakslauttasessa nelisen vuotta sitten työskennellyt suomalainen Laura sanoo, että hänen kokemuksensa mukaan yrityksessä sai suomalaisena työntekijänä kohtuullisen hyvää kohtelua.
Sen sijaan ulkomaalaista työvoimaa kohdeltiin huonosti. Hän todisti muun muassa työkavereille huutamista ja näiden uhkailua.
– Sinne voi mennä töihin, jos tuntee hyvin TES:n ja omat oikeutensa. Muussa tapauksessa en suosittele.
Kakslauttasen yrittäjä Juhani Eiramo kiistää työntekijöiden kertomukset huonosta kohtelusta.
Hänen mukaansa osa työpaikan esihenkilöistä voi olla satunnaisesti äänekkäitä, mutta huutaminen ei kuulu Kakslauttasen tämän päivän yrityskulttuuriin.
Eiramo sanoo myös, että ketään ei ole uhkailtu oleskeluluvan perumisella tai kotimaahan lähettämisellä. Sen sijaan ulkomaalaisia työntekijöitä opastetaan suomalaiseen toimintakulttuuriin osana perehdytystä. Eiramon mukaan ylinopeuden ajamista tai varkautta on käytetty esimerkkinä siitä, millaisista asioista voi saada tuomion ja sakkoja. Samalla on kerrottu, että näillä asioilla voi olla vaikutusta työluvan saamiseen tai sen uusimiseen.
Eiramo kiistää myös väitteet työntekijöiden asuntoihin menemisestä. Hänen mukaansa yrityksessä toimitaan normaalien vuokranantajan käytäntöjen mukaisesti: huoneisiin ja asuntoihin mennään vain, jos käynnistä on erikseen ilmoitettu.
Hän toteaa, että yritys on saanut terveystarkastajan huomautuksen teräksisten säilytysastioiden sijoittamisesta pöydille tai hyllyille. Muita keittiön hygieniaan liittyviä ongelmia hän ei tunnista.
Lapin Kansa kysyi Eiramolta myös, miksi työntekijöille on tehty vakituisia työsopimuksia, jos tarjolla on vain kausiluontoista työtä. Eiramo vastasi toteamalla, että työ tosiaan on pääsääntöisesti kausiluonteista, ja siksi suurimmalla osalla työntekijöistä on määräaikainen työsopimus.
Viime talvena yritys työllisti noin sata henkilöä. Eiramon mukaan koeaikapurkuja tehtiin ”joitakin”. Työvoiman vaihtuvuus on kaudella noin 15 prosenttia, joka Eiramon mukaan vastaa alan keskiarvoa.
Intialaista markkinointipäällikköä vastaan esitettyyn kritiikkiin Eiramo vastaa, että nainen on työskennellyt yhtiössä ”pitkään ja menestyksekkäästi”. Eiramon mukaan hänellä on tapana puhua välillä ”hyvinkin kuuluvasti”, mutta kyse ei ole huutamisesta.
Juhani Eiramo vastasi Lapin Kansan kysymyksiin sähköpostilla.
Kakslauttanen Arctic Resort oy
Juhani ”Jussi” Eiramon tasan 50 vuotta sitten perustama yritys.
Yritys rakensi Lapin tiettävästi ensimmäiset lasi-iglut reilut parikymmentä vuotta sitten.
Kakslauttasen iglukylä tunnetaan nykyään maailmalla Lapin luontomatkailun lippulaivana. Ilmakuvan yrityksen lasi-igluista on Eiramon mukaan nähnyt yli miljardi ihmistä.
Yritykseen kuuluu kaksi Sodankylässä sijaitsevaa matkailukeskittymää: vanhempi East Village ja uudempi West Village.
Tilinpäätöstietojen mukaan yrityksessä työskenteli kesällä 2022 päättyneellä tilikaudella vakituisesti seitsemän henkilöä.
Viime talvikaudella yrityksessä työskenteli noin sata henkilöä. Lähes kaikki työntekijät ovat ulkomaalaisia.
Joulukuussa 2020 Eiramo sai ympäristörikostuomion törkeästä ympäristön turmelemisesta. Tuomio tuli, koska hänen yrityksensä oli polttanut vuosien aikana satoja tonneja rakennusjätettä Metsähallituksen mailla.
Lapin yrittäjät valitsi Juhani Eiramon vuoden yrittäjäksi syyskuussa 2020.
Otsikoissa ennenkin
Lapin Kansa kirjoitti jo vuonna 2014 pelon ilmapiiristä ja työntekijöille huutamisesta Kakslauttasessa. Palvelualojen ammattiliitto PAM kertoi saaneensa lukuisia yhteydenottoja Lomakylä Kakslauttasen nimellä toimineen yrityksen työntekijöiltä. Työntekijät kertoivat muun muassa huutamisesta ja viivyttelystä palkanmaksussa.
Vuonna 2016 Kakslauttasessa työskenteli liettualaisia työntekijöitä alle kolmen euron tuntipalkalla. He eivät olleet suoraan Kakslauttanen Arctic Resortin palkkalistoilla, vaan heidät oli palkattu vuokratyöyrityksen kautta.
Yhdysvaltalaisella Glassdoor-sivustolla on lukuisia kommentteja viime vuosina Kakslauttasessa työskennelleiltä. Arvioissa valitetaan muun muassa johtamisen puutteesta ja vaikeuksista päästä ostamaan ruokaa. Glassdoor on sivusto, jolla työntekijät voivat arvioida työnantajiaan anonyymisti.
Myös viime torstaina MTV:llä alkaneessa Uskomattomat ympäristörikokset -dokumenttisarjassa esitettiin kovia väitteitä henkilöstön kohtelusta Kakslauttasessa.