Matkailu: Vaa­ral­li­siin paik­koi­hin py­sä­köi­dyt tu­ris­ti­bus­sit ja vuok­ra-au­tot kuu­men­ta­vat tun­tei­ta Ro­va­nie­mel­lä, poliisi vetoaa kul­jet­ta­jien vas­tuu­seen

Onnettomuudet: SVT: Kii­ru­nas­sa et­si­tään ka­don­nut­ta kelk­kai­li­jaa

lumivyöry: NRK: Nuori nor­ja­lais­mies kuoli lu­mi­vyö­rys­sä Nor­jas­sa

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni

Mikä on metsä?

-

Mikä on metsä?

Metsän määritelmästä on tullut viime aikoina merkittävä asia. Se, miten EU-komissio metsän määrittelee ja miten tuota määritelmää kansallisesti tulkitaan, tulee vaikuttamaan siihen, missä metsätaloutta saa jatkossa harjoittaa. Se jos mikä on iso asia.

Metsän määrittelystä riippuu, onko suojelun ulkopuolella 50 000 vai 600 000 hehtaaria vanhaa tai luonnontilaiseksi määriteltävää metsää, vai jotakin näiden lukujen väliltä.

Suurin osa näistä metsistä on Lapissa ja valtion mailla, joten suurin suojelupaine kohdistuu tänne.

Metsä ei ole lainkaan niin yksinkertainen käsite kuin äkkiseltään luulisi.

Euroopan unionin biodiversiteettisopimuksen määritelmän mukaan metsä on yli puolen hehtaarin kuvio, jolla puuston latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia ja joka ei ole ei-metsätaloudellisen maankäytön piirissä.

Tämä on vielä helppo harjoitus. Todelliset ongelmat alkavat, kun aletaan puhua siitä, miten määritellään vanha ja luonnontilainen metsä.

Luonnontilainen metsä eli ikimetsä on eri asia kuin luonnonmetsä, ja vanha metsä eli aarniometsä on eri asia kuin edelliset metsät.

Määritelmät ovat melkoinen sekamelska. Ei siis ole mikään ihme, että keskustelukin on hankalaa.

Kun yksiselitteisiä määritelmiä ei ole, avointa keskustelua on vaikea ellei jopa mahdoton käydä.

Jokainen voi valita sen määritelmän, joka tukee parhaiten omaa mielipidettä ja puhua sujuvasti toisten ohi.

Määritelmien viidakkoon on myös helppo piiloutua. Sitten voi vain levitellä käsiä, että ei voi ottaa kantaa, kun tarkkaa määritelmää ei vielä ole.

Suomen vanhoja ja luonnontilaisia metsiä kartoitetaan parhaillaan Luonnonmetsät-hankkeessa.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijat eivät ole saaneet valtion metsiä hallinnoivalta Metsätalous oy:ltä pyytämiään metsävaratietoja. Metsäyhtiön mukaan tiedot ovat liikesalaisuuksia.

Metsähallitus on toimitusjohtajansa suulla sanonut haluavansa avointa keskustelua ja yhteistyötä. Tietojen epääminen ympäristötutkijoilta ei näytä kummaltakaan.

Kieltäytyminen antaa myös lyömäaseen, sillä esimerkiksi Aalistunturin alueella mieltään osoittavat aktivistit ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen julistamalla, että Metsähallitus pimittää tietoa.

Toivottavasti EU-komissio antaa pian yksiselitteiset ja selkeät määritelmät, niin asiassa päästään eteenpäin. Toive tosin saattaa olla turha, sillä EU-asiantuntijan mukaan unionin metsäpolitiikasta on tulossa aiempaa monimutkaisempaa.

Voi olla, että sekamelska vain pahenee.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.