Keski-iän ohittaneet lappilaiset muistanevat yhä 1990-luvun lamavuodet, jolloin työttömyys nousi pohjoisessa ennen näkemättömälle tasolle. Joissakin Lapin kunnissa lähes puolet työikäisistä oli työtä vailla ja parhaimmissakin pitäjissä työttömyysaste ylitti 20 prosentin rujon rajan.
Tämän päivän Lappi on kuin toinen maailma. Tilastokeskuksen tuorein tilasto kertoo maakunnan työttömyysasteeksi 9,9 prosenttia, jota parempaan lukuun päästään koko maassa vain Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Taantuma koettelee Suomea, mutta Lapissa siitä on vaikea löytää merkkejä – maakuntamme on ainoa, missä työttömien määrä on vähentynyt vuoden takaisesta (Yle 29.3.).
Työllisyysaste – ansiotyötä tekevien osuus työikäisestä väestöstä – ohitti Lapissa koko maan keskiarvon vuosi sitten ja on sen jälkeen pysynyt keskiarvon yläpuolella. Lapin työllisyysaste oli helmikuussa 75,2 prosenttia, kun Suomen vastaava luku oli 71,8. Vastaavaa ilmiötä ei ole nähty vuosikymmeniin, jos koskaan.
Kyse ei ole ylimaallisesta ihmeestä, vaan kovasta ja pitkäjänteisestä työstä, joka on alkanut tuottaa satoa. Kaukana takana päin ovat karvalakkilähetystöajat Arkadianmäen aneluretkineen. Tämän päivän Lappi elää pitkälle omillaan, mistä riittää jaettavaa myös koko valtakunnan tarpeisiin.
Vaikka Lapin tuorein nousu nojaakin kansainvälisen matkailun ennen näkemättömän kovaan kasvuun, taustalla on muutakin. Pohjoisen elinkeinorakenteen vahvuus on sen monipuolisuus – täältä löytyy paitsi energiaa, malmeja ja metsiä myös runsaasti niitä hyödyntäviä teollisuuslaitoksia.
Vain 175 000 asukkaan Lappi vastaa kymmenesosasta Suomen viennistä, kun vientituotteisiin lasketaan mukaan kansainvälinen matkailu.
Ja lisää on luvassa. Matkailun noste jatkuu, eikä vierasturismi keskity enää vain joulun seutuun. Yhä ympärivuotisemmaksi muuttuva kansainvälinen matkailu tarkoittaa vakituisempaa työtä ja uusia laajenemismahdollisuuksia elinkeinolle.
Samaan aikaan pohjoiseen on suunnitteilla erilaisia "vihreän siirtymän" investointeja kymmenien miljardien eurojen edestä. Runsaisiin malmivarantoihimmekin kohdistuu kasvava, globaali kysyntä, joka ennakoi uusien kaivosten avaamista.
Lapin menestyksen tiellä on vain yksi iso mutta – mistä löytyy työvoima? Maakunnan väkiluku on laskenut tasaisesti jo vuosikymmenien ajan, eikä tuorein nousukausikaan ole tuonut käännettä ikävään kehitykseen.
Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että Lapissa eläköityminen on maan kiivainta. Hyvä esimerkki tästä on sote-ala, jonka työvoimasta reilu kolmannes siirtyy eläkkeelle lähimmän kahdeksan vuoden aikana.
Helppoa ei ole muillakaan aloilla. Työvoimapula on vakava ongelma jo useammalle kuin joka toiselle lappilaisyritykselle. Se vaikeuttaa vakavasti paitsi niiden toimintaa myös kasvua. Kun tekijöitä ei ole, investointeja ei kannata tehdä.
Alle kymmeneen prosenttiin pudonnut työttömyysaste tarkoittaa sitä, ettei työmarkkinoiltamme löydy enää riittävästi osaajia avain-, eikä oikein muillekaan aloille. Työvoiman houkuttelu etelästä pohjoiseen ei ole globaalissa työvoimakisassa helppoa, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Siinä onnistuminen – tai epäonnistuminen – ratkaisee loppupelissä sen, millainen maakunta Lappi on lähitulevaisuudessa.
Kunnat ovat avainasemassa, kun Lapissa toimivat yritykset etsivät työntekijöitä maakunnan ulkopuolelta. Palvelujen on oltava kunnossa, jotta tulija mahdollisine perheineen viihtyy, eikä jää pelkäksi käypäläiseksi. Vaikka sote-uudistus vei kunnilta puolet tehtävistä, tärkein jäi. Jos kunta ei kykene säilyttämään veto- ja pitovoimaansa, se tekee itsensä tarpeettomaksi ja joutaa kuolla pois.