Koiravaljakkobisneksen ongelmiin liittyvät jutut toivat Lapin Kansan toimittaja Niina Lavialle tutkivan journalismin Lumilapio-ehdokkuuden. Lavia on ehdolla palkinnon alueellisessa sarjassa.
Lavia kirjoitti viime kesänä työntekijöiden ja valjakkokoirien huonoista oloista inarilaisessa matkailuyrityksessä.
Yrityksen entiset työntekijät kertoivat muun muassa nälkiintyneistä koirista ja tapauksista, joissa vakavasti sairaita koiria ei viety eläinlääkärille. Yrityksen työntekijöille ei maksettu tarpeeksi palkkaa ja heidän majoitusolosuhteensa olivat alkeelliset.
Juttuprosessi lähti liikkeelle heinäkuussa, kun Lavia palasi lomalta töihin ja huomasi sähköpostissaan huskytarhaan liittyvän juttuvinkin.
– Yleensä heinäkuu on hiljaista aikaa, joten olin kuvitellut, että tulisin tekemään jotakin kevyttä aihetta töihin palattuani, Lavia muistelee.
Toisin kuitenkin kävi.
Loppukesän Lavia uppoutui valjakkokoirien maailmaan. Inarilaisyrityksestä kertovaa juttua seurasi useita jatkojuttuja, esimerkiksi vuosikymmenen takaisesta meiningistä koiravaljakkobisneksessä kertova juttu.
Kausityöläisistä huskyihin
Tutkiva journalismi oli Lavialle jo ennestään tuttua. Kesällä 2023 hän paljasti jutuissaan tunnetun lappilaisen matkailuyrityksen kausityöntekijöiden huonon kohtelun. Juttusarja toi Suuren Journalistipalkinnon Vuoden juttu -kategoriassa.
Ennen tutkivien juttujen pariin päätymistä Lavia ajatteli, että tutkivat toimittajat ovat "superihmisiä". Sittemmin hän on huomannut, että maalaisjärjellä ja sinnikkyydellä pääsee pitkälle.
– Täytyy miettiä, mitä kautta haastateltavia voi etsiä, ja sitten rakentaa heihin luottamus. Kyse ei useinkaan ole timanttisista haastattelukysymyksistä, vaan siitä että oikeasti kuuntelee, mitä ihminen haluaa sanoa.
Nykyään Lavialle tulee paljon juttuvinkkejä ihmisiltä, jotka ovat kuulleet, että hän jaksaa selvittää asioita. Lavian mukaan hänen työnsä on nyt jännittävämpää kuin vielä pari vuotta sitten.
Rohkeutta vaaditaan
Moni ei uskalla esiintyä epäkohdista kertovissa jutuissa, koska pelkää työnantajaansa tai leimautumista hankalaksi työntekijäksi.
Koiravaljakkojutuissa moni haastateltavista oli mukana omalla nimellään, mikä on Lavian mukaan hienoa.
Ensimmäiseen juttuun haastateltu yrittäjä aloitti entisten työntekijöidensä mustamaalaamisen jo ennen kuin juttu oli julkaistu. Hän levitti juoruja sekä paikan päällä Inarissa että sosiaalisessa mediassa.
– Minulle sanotaan joskus, että olen rohkea. Mutta mielestäni haastateltavat ovat rohkeita. Heillä saattaa olla koko elämä pelissä.
Muutos on mahdollista
Lavia muistuttaa, että epäkohdista kertovien juttujen hyvät vaikutukset voivat olla isoja. Omalla nimellään esiintyvän henkilön kertomus on vaikeampi kyseenalaistaa kuin nimettömän.
Ensimmäisen huskyjutun julkaisun jälkeen Inarin ja Utsjoen kunnaneläinlääkäreille tulvi kymmeniä eläinsuojeluilmoituksia. Lapin Kansan tietojen mukaan monet ihan hyvällä tasolla toimivat husky-yritykset ovat juttujen julkaisun jälkeen tarkistaneet toimintatapojaan ja muuttaneet käytäntöjään eettisempään suuntaan.
Juttujen myötä Lapissa on myös keskusteltu laajasti koiravaljakkoyrittämisen kestävyydestä ja siitä, miten toimintaa pitäisi valvoa. Suomen koiravaljakkoyrittäjät ry:ssä on pohdittu, voisiko toiminnan saada luvanvaraiseksi. Tällä hetkellä tarhan perustamiseen riittää ilmoitus, eikä kukaan tarkista yrittäjien taustoja.
Ensimmäisessä jutussa käsitellyn inarilaisyrityksen toiminta vaikeutui julkisuuden myötä, eikä kyseinen koiratarha ole enää toiminnassa.
Lapin Kansan jälkeen huskybisneksen ongelmista ovat jatkaneet omilla jutuillaan ainakin Helsingin Sanomat, Yle ja Suomen eläinsuojeluyhdistys.
Valtakunnalliset Lumilapio-finalistit
Laajasta selvitys Venäjän sotakoneistoa tukevista suomalaisyrityksistä / Riku Roslund ja Jyri Hänninen, Yle MOT
Oma Säästöpankin väärinkäytökset / Taneli Koponen, Talouselämä.
Pysäyttäkää tämä pahuus / Sami Sillanpää, Helsingin Sanomat.
Raiskaus ja rangaistus / Susanna Reinboth, Helsingin Sanomat.
Salamanisku-podcast / Ronja Salmi & työryhmä, Yle.
Yle jäljitti suomalaismiehen, joka järjesteli Britannian mellakoita Telegramissa / Veli-Pekka Hämäläinen ja Tuomas Rimpiläinen, Yle MOT ja uutis- ja ajankohtaistoimitus.
Paikallis-alueellisen tutkivan journalismin palkinnon finalistit
Juttukokonaisuus energiayhtiö Leppäkosken valtausyrityksestä / Outi Salovaara, Ylä-Satakunta ja UutisOiva.
Juttukokonaisuus tamperelaisen yrittäjän erikoisesta yritysryppäästä / Liisa Kauppinen, Aamulehti.
Rekikoirabisneksen epäkohtia koskevat jutut / Niina Lavia, Lapin Kansa.
Lumilapio-palkinto jaetaan Helsingissä 21. huhtikuuta.
Lumilapio-palkinto
Lumilapio on Tutkivan journalismin yhdistyksen myöntämä palkinto ansiokkaasta tutkivasta journalismista .Palkinto jaetaan vuosittain.
Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin vuonna 1994. Palkitsemisperusteissa yhdistys korostaa kriittisyyttä ja perusteellisuutta.
Lumilapio-palkintoja on jaettu hyvin erilaisista jutuista. Palkintoja on myönnetty perusteellisesta uutistyöstä, hyvistä dokumenteista, kirjoista, pitkistä aikakauslehtiartikkeleista ja dokumenttiteatterista.
Myös palkittujen juttujen aiheiden kirjo on suuri. Ne käsittelevät veroparatiiseja, uusnatseja ja vanhusten hoidon puutteita. Lisäksi ne kertovat ympäristötuhoista, ihmiskaupasta ja rahan liikkeistä, mutta myös urheilumaailmasta, kunnallispolitiikasta ja historiasta.
Palkitut toimittajat tekevät töitä erilaisista lähtökohdista. Vuonna 2003 julkaistuista jutuista palkittiin politiikkaa seuraava iltapäivälehden toimittaja, rakennusalan lehteen kirjoittava toimittaja ja opiskelija, joka teki palkitun juttusarjansa kesätoimittajana.
Lumilapion lisäksi Tutkivan journalismin yhdistys myöntää Jääraappa-palkinnon tunnustuksena avoimuuden edistämisestä yhteiskunnassa. Lisäksi vuonna 2017 yhdistys myönsi ensimmäistä kertaa Journalismin johtotähti -palkinnon.
