Koiratarhalla oli pielessä lähes kaikki.
Se kävi hyvin nopeasti selväksi Terhi Välkkeelle ja hänen opiskelutoverilleen. Oli loppusyksy vuonna 2021, ja kaksikko oli saapunut Etelä-Suomesta Inariin suorittamaan työharjoittelua valjakkokoirayritys Ridenorthissa.
Harjoittelun oli tarkoitus kestää kuusi kuukautta. Naiset lähtivät kuitenkin paluumatkalle jo kolmen työpäivän jälkeen.
– En uskonut, että 2020-luvun Suomessa voidaan toimia niin kuin siellä toimittiin, Välke sanoo.
Välkkeen mukaan monet koirista olivat niin nälkiintyneitä, että niiden kylkiluut paistoivat ihon läpi. Useimmilla koirilla oli ripulia.
Yhdellä koiralla oli tullut jalkaan vekki, jota ei hoidettu. Koirista muutama oli siirretty ketjukoiriksi siksi, että häkissä ollessaan ne kalusivat itseltään hampaat irti.
Koirien ruokasäkkejä säilytettiin noin metrin päässä tarhasta kerätyistä ulosteista. Myöhemmin ulosteet kipattiin monttuun tienvarteen.
Monilla ketjussa olleilla koirilla oli kopin edessä esteitä. Yhden koiran kopin edessä oli suuri kivi, jonka ympärille ketju kiertyi aina, kun koira lähti liikkeelle.
Molempina iltoina, jotka Välke vietti ystävänsä kanssa tarhalla, osasta häkkejä karkasi koiria. Palkattomien harjoittelijoiden olisi pitänyt jäädä etsimään karkulaisia ja korjaamaan tarhoja kymmenen tunnin työpäivien päälle.
Välke oli myös paikalla, kun valvontaeläinlääkäri tuli tekemään tarhalle pistokokeen. Hänen mukaansa eläinlääkäri totesi kolme koirista niin huonokuntoisiksi, että ne piti lopettaa.
Välkkeelle kerrottiin, että yksi kennelin koirista oli aiemmin tarttunut hampailla huskyajelulle tulleeseen seitsemänvuotiaaseen poikaan. Koira myös puri Välkkeen opiskelutoveria häkin verkon läpi niin, että harjoittelijan käteen tuli mustelmia.
Koiraa ei käytetty enää valjakkoajossa. Sitä ei silti lopetettu, koska sitä haluttiin käyttää siitokseen.
– Koirat yleensä ymmärtävät, että ruokkivaa kättä ei purra. Jos koira käy ihmisen kimppuun, sen jälkeläisistä voi tulla ihan mitä vain, Välke sanoo.
Lapin Kansa on ollut tätä juttua varten yhteydessä yli kymmeneen Ridenorthin entiseen työntekijään ja kuullut heidän kokemuksiaan.
Osa haastatelluista esiintyy jutussa nimettöminä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Heidän henkilöllisyytensä ovat toimituksen tiedossa.
Lisäksi toimitus on nähnyt työntekijöiden työsopimuksia, palkkakuitteja ja kuvakaappauksia yrittäjän lähettämistä viesteistä.
Kaikki kokemukset ovat viimeisten neljän vuoden ajalta, tuoreimmat viime kuukausilta. Haastatelluista osa on suomalaisia, osa ulkomaalaisia.
Osa haastatelluista työskentelee edelleen matkailualalla. Heidän mukaansa Ridenorthin kyseenalainen toiminta on alalla yleisesti tiedossa.
Entiset työntekijät kertovat nälkiintyneistä koirista ja lukuisista tapauksista, joissa koiria ei viety eläinlääkärille, vaikka nämä olivat vakavasti sairaita.
Vanhat koirat eivät saaneet levätä. Työntekijöiden mukaan tarhalla työskenteli viime talvena vetokoirana muun muassa koira, joka oli kuuro, lähes sokea ja jolla ei ollut yhtään hammasta.
Koirilla oli ulkoloisiin viittaavia iho-oireita. Iso osa koiratarhoista oli tehty verkosta, jonka rekikoirat osaavat repiä rikki, ja seinämistä repsotti rautalangan palasia.
Yksi työntekijöistä löysi kennelin piharakennuksesta muovisäkkeihin pakattuja mätäneviä koiranraatoja.
Ridenorthilla viime talvena työskennellyt mies kertoo sanoneensa yhdessä kohtaa yrittäjä Satu Natuselle, että koirat olivat liian väsyneitä eivätkä jaksaisi juosta sovittua pitkää safaria.
Yrittäjä ei suostunut safarin lyhentämiseen. Juoksun jälkeen koirien virtsassa ja ulosteissa oli verta. Työntekijän mukaan yrittäjä väitti, että veri ulosteessa johtui siitä, että työntekijä oli pukenut koirille liian ohuet valjaat.
Toinen entinen työntekijä kertoo parin vuoden takaisesta tapaturmasta, jossa yksi koirista lyyhistyi valjakkoajelulla. Muut koirat raatelivat maassa makaavan huskyn ja se jouduttiin lopettamaan.
Ridenorthin yrittäjä reagoi tapaukseen syyttämällä yhtä työntekijöistä ja uhkaamalla tätä seuraamuksilla.
Ridenorth oy
Osakeyhtiö, joka tuottaa ohjelmapalveluita. Koiratarha on yksi osa sen toimintaa.
Ridenorth ei omista koiria, vaan ne vuokrataan eri omistajilta.
Yritys on rekisteröity vuonna 2011. Siinä on kaksi osakasta, Satu Natunen ja Erkki Jämsen. Natunen toimii yrityksen toimitusjohtajana. Kaikki työntekijöiden kertomukset tässä jutussa liittyvät Satu Natuseen.
Viime tilikaudella yrityksen liikevaihto oli Alma Talentin yritystietojen mukaan 635 000 euroa. Liikevoitto oli 61 000 euroa.
Satu Natusen mukaan koiratarhoja oli viime talvikaudella kaksi, ja niillä työskenteli yhteensä 6–7 työntekijää. Koiria oli yhteensä noin 110.
Ridenorth tarjoaa lyhyitä, korkeintaan tunnin mittaisia koiravaljakkoajeluita. Sen päälle juodaan mehut ja ihastellaan koiria tarhalla.
Päivän viimeinen valjakkoajelu päättyy yleensä kahdelta iltapäivällä.
Terhi Välkkeen kanssa harjoittelussa ollut opiskelukaveri oli aiemmin opiskellut eläintenhoitajaksi ja toiminut lomittajana.
Hänen mukaansa koirat söivät ”luokattoman huonoa”, vetokoirille sopimatonta ruokaa, jossa oli lihaa tai lihaa vastaavia ainesosia vain muutama prosentti.
Nainen sanoo myös, että kenelläkään tarhalla työskennelleistä ei ollut kokemusta valjakkokoirien hoitamisesta. Kennelpäällikkönä työskenteli henkilö, joka oli omien sanojensa mukaan päätynyt tarhalle töihin, koska hänestä koirat ovat kivoja.
Kun koirille haluttiin tarjota liikuntaa, ne päästettiin juoksemaan milloin kenenkin kanssa.
Koirat myös astuivat toisiaan hallitsemattomasti, eikä kukaan työntekijöistä tiennyt, mikä uros oli tehnyt pennut minkäkin naaraan kanssa.
Suomalaisnaisella on edelleen tallessa kaulapanta, jonka hän leikkasi täysikasvuisen huskyn kaulasta. Sen halkaisija on 11 senttiä. Hänen mukaansa panta olisi sopivan kokoinen pienelle kultaisennoutajan pennulle.
Haastateltujen mukaan yrityksessä kohdellaan kaltoin paitsi koiria, myös työntekijöitä.
Palkalliset työntekijät kertovat tehneensä säännönmukaisesti 10–12 tunnin päiviä kuutena päivänä viikossa. Silti heille maksettiin vain 40 tunnista viikossa.
Osalla oli lupa tehdä vain 20 tuntia töitä viikossa, mutta todellisuudessa töitä oli moninkertaisesti.
Työntekijöiden mukaan työnantajan kanssa tehtyihin sopimuksiin ei voinut luottaa. Osa oli esimerkiksi sopinut Satu Natusen kanssa, että vuokra vähennetään suoraan palkasta.
Kauden loppupuolella yrittäjä kuitenkin väitti heille, että he eivät olleet maksaneet vuokraa koko aikana ja siksi heille maksettaisiin loppukauden ajan minimaalisen pientä palkkaa.
Työntekijät eivät usein saaneet lainkaan palkkakuitteja, eivätkä siksi voineet tarkistaa, oliko vuokra vähennetty vai ei.
Osa työntekijöistä kertoo antaneensa vuokrarahat ennakkoon käteisellä, mutta joutuneensa silti maksamaan sen uudestaan palkasta.
Osa työntekijöistä sai palkkanauhoja silloin tällöin. Lapin Kansa on nähnyt tositteita, joissa bruttopalkka kuukauden työstä on 1 115 euroa.
Valjakkokoirayrityksissä käytetään ohjelmapalvelualan työehtosopimusta. Sen mukaan työntekijän minimikuukausipalkan pitäisi olla 1 646 euroa. Ensimmäisten 300 tunnin ajan on mahdollista maksaa harjoittelijan palkkaa, joka on 85 prosenttia minimipalkasta, eli vähintään 1 399,10 euroa.
Osa haastatelluista oli koiratarhalla vapaaehtoisina tai palkattomina harjoittelijoina.
Useat haastatellut kertovat, että työharjoittelijoita laitettiin yrityksessä nopeasti hyvin vastuullisiin tehtäviin. Esimerkiksi Terhi Välke sanoo, että yrittäjä aikoi jättää hänet ja hänen ystävänsä vastuuseen kennelistä oman ulkomaanmatkansa ajaksi, vaikka he olivat olleet yrityksessä harjoittelussa vasta pari päivää.
Eräs vapaaehtoisena työskennellyt kertoo, että tarhalla oli töissä viisi vapaaehtoista ja vain yksi palkattu työntekijä. Myös työharjoittelijat tekivät tarhalla usein 10–12-tuntisia päiviä.
Työntekijöiden mukaan yrittäjä ei ollut juuri koskaan paikalla tarhalla.
Yksi vapaaehtoistyöntekijä sanoo työskennelleensä tarhalla kolme viikkoa ennen kuin hän tapasi yrittäjän ensimmäisen kerran. Työvuoroista ja muista asioista yrittäjä viesti Whatsapp-sovelluksella.
Noiden kolmen viikon aikana tarhalla oli töissä puolentusinaa ihmistä, joista vain yksi oli palkattu työntekijä. Vapaaehtoisen mukaan kenelläkään paikalla olleista ei ollut aiempaa kokemusta työskentelystä huskyjen kanssa.
Huonosta kohtelusta saivat osansa myös venäläiset Ekaterina Zimina ja Artyom Domozhirov.
Pariskunta omisti koiravaljakkoyrityksen Venäjällä, mutta hyökkäyssodan alkamisen jälkeen he halusivat päästä pois maasta. He ottivat yhteyttä Satu Natuseen, joka lupasi Domozhiroville työpaikan kennelvastaavana ja perheelle majoituksen Inarista.
Pariskunta myi kennelinsä ja muutti Inariin kahden lapsen, kissan ja 25 alaskanhuskyn kanssa.
Ensimmäisen kuukauden aikana Domozhirovilla oli kolme vapaapäivää. Päivät olivat pitkiä, mutta ylimääräisistä työtunneista ei maksettu, vaan yrittäjä käski pitämään ne vapaana myöhemmin.
Mahdollisuutta vapaiden pitämiseen ei kuitenkaan koskaan tullut, ja ylityöt jäivät korvaamatta.
Töitä oli paljon, koska koiria ei voinut jättää hoitamatta ja työntekijöitä oli vain muutama. Myöhemmin selvisi, että monet tarhalla työskennelleet olivat lähteneet pois kesken kauden muun muassa palkanmaksuun ja asuinolosuhteisiin liittyvien ongelmien vuoksi.
Yrittäjä teetti töitä myös Ekaterina Ziminalla, vaikka hänellä ei ollut työsopimusta. Zimina pyykkäsi majatalolla ja teki yrittäjän puolesta työvoiman hakuilmoituksia Workaway-sivustolle.
Entisten työntekijöiden tietojen mukaan Ridenorthin yrittäjä on estetty Workaway-sivustolla, koska yrityksestä on tullut paljon valituksia. Estoa kierretään käyttämällä työntekijöiden omia sähköpostiosoitteita.
Ongelmat kärjistyivät kesällä, kun Artyom Domozhirov jäi tarhan ainoaksi työntekijäksi.
Pariskunnan mukaan Satu Natunen odotti, että Domozhirov hoitaisi yksin kaikki kennelin työt. Kun Domozhirov kieltäytyi, yrittäjä alkoi listata ylimääräisiä maksuja pariskunnan koirien ylläpidosta, vuokrasta ja firman auton käyttämisestä.
Domozhirov jätti irtisanomisilmoituksen. Heinäkuun alkupuolella Domozhirov ja Zimina saivat siirrettyä koiransa uuteen tarhaan paikallisen yrityksen avustuksella.
Sen jälkeen Domozhirov kävi lääkärissä ja sai sopimuksensa loppuajaksi sairauslomaa. Ridenorthin yrittäjä reagoi uhkailemalla miestä laskusta, joka tälle koituisi sairauslomapäivien pitämisestä.
Yrittäjä väitti ottaneensa yhteyttä sairauslomatodistuksen kirjoittaneeseen lääkäriin. Väitetyn keskustelun perusteella yrittäjä totesi, että Domozhirov ei voi tehdä töitä huskyjen kanssa, mutta hän voi kyllä ajaa autoa ja nostella säkkejä.
Yrittäjä uhkasi, että töistä kieltäytyminen voisi johtaa Kelan sairauspäivärahojen menettämiseen.
Ridenorthista eroon pääseminen oli helpotus, Ekaterina Zimina kirjoittaa haastattelun jälkeen lähettämässään Whatsapp-viestissä.
– Se paikka on vankila sekä koirille että ihmisille.
Useat haastatellut kertovat asumisesta alkeellisissa olosuhteissa.
Terhi Välke ja hänen ystävänsä majoitettiin harjoittelun ajaksi kesäkäyttöön tarkoitettuun ulkorakennukseen, jossa oli yksinkertaiset ikkunat eikä minkäänlaista eristystä. Vajaan oli asennettu peltikamiina.
Juoksevaa vettä ei ollut. Juomavesi olisi pitänyt nostaa kaivosta, jonka pohjalla näkyi Välkkeen mukaan kuolleita jyrsijöitä.
Lähin ulkohuussi sijaitsi kilometrin päässä. Työharjoittelijoille sanottiin, että he voivat peseytyä kerran viikossa nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokassa, jossa oli tuolloin ilmainen saunavuoro.
Työntekijöiden taukotilaan oli saatu sähköt auton akulla, johon sähköjohdot oli kytketty. Taukotilassakaan ei ollut juoksevaa vettä. Koirien ulosteiden käsittelyn jälkeen lounasta oli syötävä ilman kunnollista käsienpesua.
Viime talvena yrityksessä työskennelleet kertovat, että nyt majapaikan lähellä oli sauna, jonka sai kuitenkin lämmittää vain kahtena päivänä viikossa. Muina päivinä peseytymismahdollisuutta ei ollut.
Erään haastatellun mukaan rakennuksen seinien sisäpuolelle kertyi talvella jäätä. Asunnon lämmittämisestä piti maksaa yrittäjälle yhdeksän euroa per halkosäkillinen.
Sähköllisessä asunnossa asunut perhe kertoo maksaneensa sähkölaskut suoraan yrittäjälle. Yrittäjä ei kuitenkaan maksanut laskuja sähköyhtiölle, joten sähköt katkesivat.
Terhi Välkkeen ystävä kertoo heidän todistaneen myös tapausta, jossa ulkomaalainen työntekijä heitettiin ulos yhteismajoituksesta, kun tämä sairastui. Elettiin korona-aikaa ja yrittäjä ei halunnut, että tauti tarttuisi.
Naisen mukaan sairastunut lähetettiin kipeänä ulos yön selkään ilman kyytiä tai yöpaikkaa.
– Se oli ihan selvä heitteillejättö.
Lue lisää: Koiratarhan perustamiseen riittää ilmoitus – yrittäjien taustoja ei tarkasteta
Yrittäjä Satu Natusen mukaan Ridenorthin koirat voivat hyvin, ja ovat tällä hetkellä enemmänkin liian lihavia kuin laihoja. Lämpimien säiden vuoksi koirat eivät ole päässeet juoksemaan.
– Tarhalla ei ole osattu reagoida ja vähentää ruuan määrää.
Natusen mukaan koirille syötetään Josera-merkkistä ruokaa, jota pidetään alalla laadukkaana.
Yrittäjän mukaan Ridenorthilla ei ole omia koiria, vaan ne on vuokrattu muualta. Natunen korostaa, että käytäntö on alalla yleinen.
Koirat asuvat Ridenorthin tarhoilla, ja yritys vastaa niiden ylläpidosta ja hoidosta.
– Kyllä omistajat alkaisivat äristä, jos koiria ei vietäisi eläinlääkärille.
Satu Natusen mukaan joskus ongelmana on kuitenkin se, että työntekijät eivät ilmoita, että tarhalla olisi hoitoa vaativa eläin.
– Meillä on aika tiukat säännöt työntekijöille. He ovat moraalisesti ja myös taloudellisesti vastuussa huolimattomuusvirheistä.
Natusen mukaan Ridenorthilla ei ole viime vuosina ollut töissä yhtään työharjoittelijaa tai vapaaehtoista. Hän sanoo, että yritys käytti aikaisemmin Workawayn kautta tulleita vapaaehtoisia, mutta ”ei siitä tullut mitään tällaisessa työssä”.
– Kun meille tulee pyyntöjä, että voiko tulla vapaaehtoisesti, vastaan, että ei voi tulla. Mieluummin tulee pienellä palkalla ja me opetetaan työhön.
– En edes muista, siitä on niin pitkä aika.
Lapin Kansan haastattelemien työntekijöiden mukaan Ridenorthilla oli palkattomia vapaaehtoisia myös viime talvena.
Natunen vahvistaa, että lähtöpalkka on Ridenorthissa 1 115 euroa osalla alalle uutena tulevista. Natusen mukaan se on alin palkka, joka Suomessa on mahdollista maksaa.
– Työehtosopimuksessa sanotaan, mikä on minimipalkka, ja siitä tulee uutena alalle tulevan vähennys.
Natusen mukaan hänelle on kerrottu, että vähennys on noin 30 prosenttia palkasta. Ohjelmapalvelualan työehtosopimuksen mukaan vähennystä saa kuitenkin tehdä vain 15 prosenttia.
Tätä alinta palkkaa maksetaan Natusen mukaan ihmisille, jotka eivät osaa tullessaan ”yhtään mitään”.
– He eivät ole koskaan nähneet rekikoiraa tai lunta, he eivät osaa ajaa autoa lumessa tai pukeutua talvella.
Pienellä palkalla jatketaan niissä tapauksissa, joissa työntekijä ei ole valmis ottamaan lisää vastuuta.
Natusen mukaan työajat suunnitellaan niin, että ensimmäisen kuukauden aikana työntekijöille ei tule yhtään ylityötuntia. Jos työsuhde on pitempi, ylityöt tasataan työaikapankilla. Joustoakin tarvitaan.
– Eläimet ovat ensisijalla. Et voi lähteä töistä pois niin, että puolet koirista on syötetty.
Harjoittelijan palkalla olevien kouluttaminen kuuluu Natusen mukaan tarhalla vastuussa olevalle kennelpäällikölle. Tämä hoitaa myös uusien työntekijöiden rekrytoinnin.
Natunen kertoo olleensa reilut pari vuotta sitten onnettomuudessa, jonka vuoksi käveleminen on hänelle hankalaa. Siksi hän käy koiratarhoilla vain harvoin.
Kennelpäällikköinä hänellä on ollut ”hyviä luottohenkilöitä”.
–Kunnes sitten on osoittautunut, että he eivät enää ole olleet hyviä luottohenkilöitä, tai he ovat olleet vääränlaisia tai eivät tarpeeksi motivoituneita.
Majoituksen suhteen työntekijät saavat valita kolmesta vaihtoehdosta: sähkötön mökki, sähköllinen mökki tai asunto Inarin keskustassa.
Halvin majoitusvaihtoehto maksaa satasen kuussa, kallein noin 450 euroa kuussa.
– En pakota heitä olemaan yhtään missään. Minusta olisi kaikkein parasta, että ihmiset tulisivat eivätkä tarvitsisi meiltä majoitusta. Tämä on rakenteellinen ongelma, Inarissa ei ole asuntoja tarjolla.
Natunen sanoo, että töihin tulevilla on usein liian romanttinen kuva työskentelystä koiratarhalla.
–Ajatellaan, että me vain ajellaan niillä koirilla. Oikeasti tämä on siivoamista, juottamista ja syöttämistä.
Ridenorthin yrittäjä Satu Natunen on saanut tuomion eläinrääkkäyksestä Norjassa kesäkuussa 2015.
Natunen omisti Norjassa neljä hevosta, joista kaksi kuoli nälkään ja kaksi muuta todettiin viranomaisten tarkastuksessa pahasti aliravituiksi. Hevoset oli ilmeisesti jätetty talliin viikkokausiksi ilman ravintoa.
Natunen sai kolmen kuukauden vankilatuomion. Hänelle langetettiin myös viiden vuoden eläintenpitokielto Norjassa. Lapin Kansa on nähnyt Norjassa annetun tuomion asiakirjat. Tuomiosta ei valitettu.
Käräjäoikeuden mukaan tuomio on lähetetty myös Suomen viranomaisille, ja sillä oletettiin olevan vaikutusta Natusen yritystoimintaan Suomessa.