Ennen kuin kukaan tiesi Covid-taudista mitään, Tuuli Rautavan vuosi eteni samaan tahtiin porojen kanssa. Syksyllä piti hakea porot metsistä erotusta varten ja talvella ruokkia heinällä, rehulla ja kerpuilla. Vappuna taas oli vasa hangella, kuten sanonta kuuluu.

Aina kevättalvella Rautava vaihtoi kuitenkin porot kokin töihin ja lähti jonnekin Lapin tunturikeskuksista tekemään ruokaa turisteille.

– Se oli aika levotonta, Rautava kuvailee matkustelua kulloisenkin tunturikeskuksen ja kodin välillä.

Kun korona hiljensi Suomen talvella 2020, Rautava ei voinutkaan lähteä poronhoidosta kausitöihin. Oli aikaa miettiä tulevaisuutta. Rautavalla on kokin koulutus ja kokemusta kasvien, marjojen ja sienien keräilystä jo useamman vuosikymmenen ajalta.