Suomalaisten usko sekä omaan että julkiseen talouteen on horjunut jo kauan. Nyt se romahtanut. Tilastokeskuksen mukaan luottamus on alimmalla tasolla aikoihin (LK 28.4.).
Syyt synkkiin näkemyksiimme ovat sekä ulko- että sisäsyntyisiä. Maailmalla luottamustamme nakertaa Iranin kriisi, jonka pelätään nostavan kaikkia hintoja. Kotimaan huolista syvin on julkinen talous. Suomi on Euroopan ykkönen sekä velkaantumisvauhdissa että työttömyydessä, eikä poliittisista päättäjistämme näytä olevan tilanteen korjaajiksi.
Synkkyyttä ovat syventäneet entisestään yhä pessimistisemmiksi käyvät talouspuheet, joita ovat viljelleet paitsi johtavat poliitikot myös yritysjohtajat ja talousasiantuntijat median vankalla tuella.
Kuluttajat ovat vetäneet puheista johtopäätöksensä. He ovat lopettaneet kuluttamisen ja alkaneet varautua vieläkin pahempiin aikoihin. Tämä on syventänyt taantumaa, josta tuntuu tulleen pysyvä olotila Suomessa.
Yleisessä tiedossa on, että talous on pitkälle psykologiaa. Päätökset rahankäytöstä, säästämisestä ja investoinneista eivät perustu pelkkiin lukuihin, vaan myös tunteisiin, luottamukseen ja odotuksiin. Kuluttaminen, ja sen ohessa myös talouskasvu, nojaa pitkälle siihen, uskovatko ihmiset ja yritykset tulevaisuuteensa.
Jos uskovat, kuluttaminen ja investointihalut kasvavat. Jos taas eivät, käy päinvastoin, kuten nyt on tapahtunut.
Kun suomalainen kuluttaja laittaa rahansa kaupan sijasta sukanvarteen, seuraukset näkyvät valtio- ja kuntataloudessa asti. Vaikka Suomi on vientimaa, yksityinen kulutus on talouskasvumme ja kansantaloutemme tärkein tukijalka, joka muodostaa yli puolet maamme bruttokansantuotteesta. Sitä ei turhaan kutsuta talousveturiksemme.
Nyt veturi on rikki ja se seisoo asemalla. Remonttiin ei tunnu löytyvän rahaa, aikaa, eikä halujakaan. Taloussynkistely jatkuu. Siitä on tullut uusi kansantautimme.
Tuorein näyte taudista on viikon takainen kehysriihi, joka tullaan muistamaan vainajien säilytysmaksusta. Riihen yllätyksetön lopputulos – suurten ratkaisujen siirtäminen vaalien tuolle puolen – innoitti poliittiset päättäjät syyttelemään toisiaan kriisitiedottomuudesta ja muusta perisynnistä. Uusia ratkaisuja ja avauksia ei tarjonnut taaskaan kukaan, mikä sekin kuuluu taudin kuvaan.
Toki poliitikot toistelivat kilvan velkajarrusopimuksessa sovittua. Sopeutustarve on tulevalla hallituskaudella 8–11 miljardia euroa – kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin tällä kaudella – ja siihen on päästävä leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Mistä ja miten, sitä ei tiedä tai ainakaan kerro kukaan.
Kuluttajan uskon palauttaminen on avain talouskasvuun ja julkisen talouden tervehtymiseen, mutta miten se tehdään? Ei ainakaan synkistelemällä.
Suomi on yhä vauras valtio ja vakaa yhteiskunta. Koulutustasomme on korkea ja osaamista löytyy. Emme ole konkurssissa, eikä meitä uhkaa yrityssaneeraus. Meillä on tarvittavat työkalut uuteen nousuun, kunhan vain otamme ne käyttöön – myös psykologian.
Johtavat poliitikot ja puolueet voisivat näyttää tässä esimerkkiä. Synkistelyn sijaan tarvitsemme toivoa paremmasta. Ei tyhjiä vaalilupauksia ja muuta uurnaunelmahöttöä, vaan ensin suoraa ja rehellistä puhetta ja sen jälkeen tekoja, joilla julkisen talouden suunta kääntyy. Kansa kestää kuulla totuuden, kunhan vain poliitikot uskaltavat kertoa sen.
Kansan enemmistö on menettänyt luottamuksensa poliittisiin päättäjiin, sekä hallituksessa istuviin että oppositiossa lihoviin. Tämä ei ole ihme, sillä mikään hallituskokoonpano ei ole kyennyt, käytännössä uskaltanut, kääntämään julkisen talouden suuntaa.
Luottamuksen palautuminen alkaa siitä, kun poliitikot unohtavat hetkeksi poliittisen pelin – äänestäjän miellyttämisen – ja alkavat käyttäytyä kriisitietoisten ja vastuullisten päättäjien tavoin. Toki se on helpommin sanottu kuin tehty tilanteessa, missä eduskuntavaaleihin on aikaa alle vuosi.
Kotimaisten kuluttajien romahtanut luotto Suomen talouteen näkyy Lapissa parhaiten länsirajalla, jonka takana suomalaiset käyvät joukolla tankkaamassa autojaan ja täyttämässä jääkaappejaan. Polttoaine ja ruoka ovat länsinaapurissa halvempaa, koska Ruotsin hallitus on alentanut väliaikaisesti – seuraaviin vaaleihin asti – sekä ruoan arvonlisä- että polttoaineveroa. Lisäksi jakeluvelvoitetta ollaan laskemassa EU:n minimitasolle toukokuusta lähtien. Lappilaiskuluttajien luottamus Ruotsin talouteen on vahva ja eikä osoita horjumisen merkkejä.