Hallitusohjelman linjaus Helsinki–Turku-radan edistämisestä hämmentää yhä Lapissa, missä odotettiin päättäjien huomioivan Suomen turvallisuuteen kohdistuvat uhat ja toimivan sen mukaan. Maamme edun mukaista on rakentaa vahva ratayhteys pohjoisen kautta Atlantille siltä varalta, että arvaamaton Venäjä ryhtyy häiritsemään Itämeren rahtiliikennettä.
Hallitus on varautunut pääomittamaan tunnin junan rahoitusta kokoavaa yhtiötä 460 miljoonalla eurolla. Radan hinnaksi on arvioitu 3,4 miljardia euroa, josta osa pyritään hankkimaan EU:lta. Rata on tarkoitus toteuttaa vaiheittain ja tavoitteena on, että se valmistuu 2030-luvun alkupuolella.
Vaikka radan kannattajat markkinoivat tunnin junaa Suomen huoltovarmuudella, päämotiivina lienee Turun halu pysyä Helsingin ja Tampereen kehityksessä mukana. Kaksikko on kasvamassa yhdeksi isoksi työmarkkina-alueeksi samalla kun Turkua uhkaa ulkopuolisuus. Uusi junayhteys lyhentäisi parituntista junamatkaa pääkaupunkiin jopa puolella tunnilla, millä uskotaan olevan mittavat aluetaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.
Väyläviraston laskelmien mukaan tunnin junaan sijoitettu euro toisi 44 sentin "tuoton". Virasto on arvioinut myös ratayhteyden ilmastovaikutukset "hyvin pieniksi".
Turku–Helsinki-radan henkilöliikenne on alueen väkimäärään nähden vaatimatonta, eikä tavaraliikennettä ole juuri lainkaan, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä kaupunkeja yhdistää myös moottoritie.
Pohjoisen näkövinkkelistä katsottuna ratahankkeessa onkin kyse poikkeuksellisen härskistä siltarumpupolitiikasta. Tunnin junaa voitaisiin kutsua yhtä hyvin Orpon junaksi turkulaisen pääministerin ja kaupunginvaltuutetun Petteri Orpon (kok.) mukaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan havahdutti Suomen päättäjät huomaamaan huoltovarmuutemme haavoittuvuuden. Yli 90 prosenttia maamme viennistä ja tuonnista kulkee Itämeren kautta. Jos se estyy tai edes vaikeutuu, seuraukset ovat vakavat.
Vaikka tunnin juna kytkee Suomen periaatteessa Ruotsiin – onhan Tukholman satama laivamatkan päässä Turusta – huoltovarmuuden parantamisen kanssa ratahankkeella ei ole mitään tekemistä. Etelä-Ruotsin rautatie on jo valmiiksi ruuhkainen, eikä Suomen tuonti, viennistä puhumattakaan, mahdu sinne. Siksi Suomi tarvitsee ratayhteyden Pohjois-Ruotsin ja -Norjan kautta Atlantille.
Huoltovarmuuden vahvistamisen ohessa rata tukisi investointibuumia, joka on käynnistymässä pohjoisessa.
Hallitusohjelmasta löytyy maininta Kolarin radan sähköistämisestä, muttei Jäämeren radasta tai edes sen edistämisestä. Tämä on iso puute, sillä ratahankkeet vievät paitsi rahaa myös aikaa, jota sitäkään ei ole tuhlattavaksi asti.
P.S.
Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on "turvata Suomen huoltovarmuus, kilpailukyky, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus sekä sotilaallinen liikkuvuus". Vaikuttaa siltä, ettei tässä tulla onnistumaan. Tunnin juna ja Kolarin radan sähköistäminen eivät riitä turvaamaan koko maan huoltovarmuutta. Ratayhteys Atlantille tekisi sen, mutta kyseinen raidehanke, josta on olemassa vain alustavia suunnitelmia, jäänee odottamaan tulevien hallitusten päätöksiä. Jäämeren rata on ikuisuushanke ja voi olla, että pysyykin sellaisena.