pääkirjoitus: Kun­ta-alan työ­tais­te­lu on ve­ny­mäs­sä yli kesän, so­pu­jar­ru­na on so­li­daa­ri­suus­va­je

Helatorstai: Tänään vie­te­tään he­la­tors­tai­ta, jolloin "ruo­ho­kaan ei kasva" – mikä se oikein on ja mistä nimitys tulee?

Kolumni
Tilaajille

Epä­on­nis­tu­mi­nen­kin voi olla on­nis­tu­mis­ta

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi päivittää ansioluettelo ajan tasalle ja kehua parhaita puolia itsestään noin A4-kokoisen hakemuskirjeen verran. Jokainen kesätöitä tai harjoittelupaikkaa hakenut nuori tietää, kuinka piinaavaa aikaa kevät voi olla. Yliopisto-opintoni ovat siinä vaiheessa, että minun tulisi suorittaa neljän kuukauden mittainen työharjoittelu ensi kesänä. Hakuprosessi on alkanut jo ennen joulua, ja siitä stressaaminen jo paljon aiemmin.

Olen ehtinyt käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot siitä, jos en onnistukaan saamaan harjoittelupaikkaa tulevaksi kesäksi. Päällimmäisenä mielessä pyörivät riittämättömyyden ja häpeän tunteet. Epäonnistuminen pelottaa, ja siksi kavereiden kysymykset kesän suunnitelmista aiheuttavat ahdistusta. Miten riittää itselleen silloin, kun on yrittänyt parhaansa, mutta se ei silti ollut tarpeeksi?