Vuonna 2030 meillä voi olla edessä tilanne, että junaliikenne ajautuu maassa kahtia. Oulun ja Kuopion pohjoispuolella ajetaan päiväjunat vanhalla kalustolla tai taajamajunilla, eteläpuolella kulkevat paremmat junat ravintolavaunuineen.
Oulussa ja Kuopiossa säästä tai vuodenajasta riippumatta kaikki matkustajat ulos ja odottamaan junanvaihtoa, kumpaankin suuntaan.
Syynä tähän kauhukuvaan on se, että nykyinen valtion ja VR:n välinen junaliikenteen suorahankintasopimus päättyy vuonna 2030 ja EU edellyttää myös Suomea kilpailuttamaan junaliikenteen. EU-sääntely velvoittaa myös tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luomiseen ja hallitus on päättänyt nyt toteuttaa tämän vaatimuksen tavalla, joka voi johtaa tuohon kauhukuvaan.
Syynä on se, että hallitus on päättänyt varmistaa kilpailuolosuhteet perustamalla erillisen kalustoyhtiön julkisesti tuetun ostoliikenteen järjestämiseksi, ja sinne on VR:ltä siirretty tämä vanha kalusto. Tähän kalustoyhtiöön myös suunnitellaan ostettavaksi sadalla miljoonalla eurolla niitä taajamajunia.
Tätä mallia EU ei kuitenkaan edellytä, se on Suomen oma, kansallinen päätös. Kuten myös on se, mitkä yhteydet katsotaan liiketaloudellisesti kannattamattomaksi ostopalveluliikenteeksi. Näyttääkin vahvasti siltä, että tässä koko mallissa häntä heiluttaa nyt koiraa – VR on saanut määritellä mallin omien intressiensä mukaiseksi.
On merkillistä, että tällaista kansalaisten liikkumiseen ja raideliikenteen tulevaisuuteen olennaisesti vaikuttavaa asiaa on käsitelty lähinnä omistajaohjaukseen liittyvänä asiana ja VR on itse ollut mukana suunnittelemassa mallia. Kyseessä on kuitenkin suuri liikennepoliittinen linjaus, jota tulisi valmistella avoimesti ja täysin liikenne- ja viestintäministeriön johdolla.
Hallitus voisi vielä korjata tilanteen ja pistää koiran heiluttamaan sitä häntää. Se voisi siirtää koko nykyisen kaluston yhtiöön ja määritellä uudelleen, mitkä ovat liikennepoliittisesti järkeviä, kilpailutettavia kokonaisuuksia. Näille sitten osana kilpailutusta sopimuksin vuokrataan yhtiöstä aina tarkoituksenmukainen kalusto.
Näin toimien koko järjestelmä voitaisiin suunnitella matkustajien ehdoilla ja esimerkiksi koko ajan kasvavan matkailun kannalta järkevin ja sujuvin matkaketjuin. Ja kaiken kruunaisi se, että eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan näin toimittaessa ei edes tarvitsisi hankkia niitä taajamajunia tätä määrää ja valtio vielä säästäisi sen 100 miljoonaa euroa – senhän voisi käyttää vaikkapa lappilaisten sote-palveluihin.