Lähes puolet Lapin äänioikeutetuista – 45,3 prosenttia – on jo antanut äänensä eduskuntavaaleissa. Pitkien äänestysmatkojen maakunnassa oli tälläkin kertaa maan korkein ennakkoäänestysaktiivisuus, mutta muuallakin etukäteen äänestämisen suosio on ollut iso. Ennakkoon äänesti reilut 1,7 miljoonaa suomalaista eli yli puolet heistä, jotka ylipäätään käyttävät äänioikeuttaan.
Vaalihistoria on opettanut, ettei ennakkoäänien paljoudesta voi päätellä lopullista äänestysprosenttia. Todennäköisesti se asettuu 70 prosentin tienoille, kuten kaksissa edellisissä eduskuntavaaleissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että lähes joka kolmas äänioikeutettu jättäisi oikeutensa käyttämättä.
Demokratiassa tämä on sallittua, tosin itse asiaan sillä ei ole vaikutusta. Eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa, joista yksikään ei edusta uurnakammoisia.
Vaalien lopputulos on jo pitkälle taputeltu, vaikka emme sitä vielä tiedä. Siitä saamme vahvoja viitteitä varsinaisen vaalipäivän iltana heti kello 20 jälkeen, kun ennakkoäänet ilmestyvät televisioiden, tietokoneiden ja puhelinten ruuduille.
Kyse on nimenomaan viitteistä, sillä tuoreimpien mielipidemittausten mukaan kolme suurinta puoluetta on käytännössä tasoissa – mikä tahansa niistä voi voittaa vaalit ja päätyä piikkipaikalle hallituksen muodostamisessa.
Tässä tilanteessa jokaisella vaalipäivän äänellä on erityisen iso merkitys. Gallupit eivät äänestä, vain uurnaan päätyneet äänet lasketaan. Valokeilassa ovat vaalipiirien viimeiset paikat, jotka ratkaisevat kärkikolmikon keskinäisen järjestyksen. Suurin puolue on se, joka saa eniten paikkoja eduskuntaan – aina se ei ole eniten ääniä saanut puolue.
Neljä vuotta sitten ennakkoäänet lupailivat sdp:lle selvää voittoa, mutta vaalipäivä oli vetää maton voiton alta. Perussuomalaiset hävisi demareille lopulta vain 7 666 äänellä, mikä riitti tekemään sdp:sta pääministeri- ja ps:sta oppositiopuolueen.
Jännitystä riittää myös vaalien jälkeen, kun suurin puolue ryhtyy kokoamaan hallitusta. Poliittisella kentällä ollaan kiivaan vaalitaiston jälkeen tilanteessa, missä ykköspuolueen asema ei takaa välttämättä pääministerin paikkaa. Syy tähän on se, että osa puolueista on rajannut etukäteen ulos puolueet, joiden kanssa he eivät missään tapauksessa mene hallitukseen. Tosin vaalihistoria on opettanut senkin, että puolueiden kannat tapaavat muuttua, kun valtaa aletaan tosissaan jakaa.
Äänestäjä voi vain äänestää ja toivoa parasta. Osa harkinnee taktikointia eli äänen antamista kakkosvaihtoehdolle, jotta tietty puolue ei pääsisi hallitukseen, eikä ainakaan pääministeripuolueeksi.
Demokratia sallii senkin, mutta äänestäjän on hyvä tiedostaa vaalijärjestelmämme vaikea ennakoitavuus – se voi tuottaa päinvastaisen lopputuloksen kuin äänestäjä on tarkoittanut.
P.S.
Gallupien tausta-aineistosta paljastuu, että joka kolmas ääntään yhä panttaava, mutta äänestämään aikova äänioikeutettu harkitsee puolueen vaihtamista. Eniten heitä löytyy vihreistä, jota kannattaneista yli puolet on valmis vaihtamaan puoluetta. Myös joka kolmas sdp:n, kokoomuksen, keskustan ja vasemmistoliiton kannattaja miettii puolueen vaihtoa, perussuomalaisten kannattajista näin ajattelee vain joka viides. Paljon on myös heitä, jotka ovat yhä kahden vaiheilla siitä, äänestävätkö vai eivät. Näistä joukoista löytyvät vaalien ratkaisijat.