Kysynnän ja tarjonnan laki on markkinatalouden ydintä. Kun tuotteen kysyntä kasvaa ja/tai tarjonta vähenee, hinta nousee. Jostain syystä laki ei koske sosiaalipalvelualan palkkoja.
Alalla on käynnissä lakko, jolla yksityisten päiväkotien varhaiskasvattajat ja hoivakotien hoitajat pyrkivät samaan palkkaan, josta kollegat nauttivat julkisella puolella. Nyt palkoissa on selkeä ero julkisen hyväksi.
Yksityisellä työskentelevän lähihoitajan keskiansio on 150 euroa pienempi kuin julkisella puolella, hoiva-alan sairaanhoitajilla palkkaero on 64 euroa. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat ansaitsevat julkisella puolella lähes 200 euroa enemmän kuin yksityisellä.
"Laittomaksi" tilanteen tekee se, että kyseisillä aloilla on krooninen työvoimapula, joka koskee yhtä lailla yksityistä ja julkista puolta. Voisi kuvitella, että tässä tilanteessa yrityksillä ei olisi varaa matalampiin palkkoihin, koska vaarana on, että osa työntekijöistä siirtyy paremman palkan perässä julkiselle puolelle.
Loogisesti ajateltuna palkkatason pitäisi olla ylipäätään nykyistä korkeampi, jotta työntekijäkysyntä ja -tarjonta kohtaisivat paremmin.
Tämä on pelkkää kuvittelua. Hyvinvointiala Hali on tarjonnut työntekijöille 11 prosentin palkankorotusta kahdessa vuodessa. Työntekijöiden – Talentin, Superin, Pron ja JHL:n – vaade on 13 prosenttia, mikä sekään ei riittäne kuromaan umpeen yksityisen ja julkisen palkkaeroja.
Markkinatalous näyttää olevan tältä osin rikki tai ainakaan se ei koske naisvaltaisia hoiva- ja varhaiskasvatusaloja.
Sylttytehdas löytyy kunnista ja hyvinvointialueista (hva), jotka ostavat vanhushoiva- ja varhaiskasvatuspalveluja järjestöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä säästösyistä. Palveluista maksettu hinta on Halin mukaan keskimäärin 30 prosenttia pienempi kuin mitä vastaavan palvelun tuottaminen maksaisi kunnan järjestämänä. Joissakin kunnissa, kuten Rovaniemellä, ero on jopa 50 prosenttia.
Koska kunnat ja hva:t ovat palvelujen ostajina monopoliasemassa, ne määräävät hinnan. Yritykset voivat tyytyä tarjottuun tai lopettaa palvelujen tuottamisen. Alehinta ei voi olla näkymättä työntekijöiden palkassa, koska se on yrityksen suurin kuluerä.
Moni päiväkoti- ja hoiva-alan yritys on havahtunut uuteen todellisuuteen – tuottavaksi luultu liiketoiminta on paljastunut tappiobisnekseksi. Osa on irtisanonut sopimuksiaan ja pyrkinyt neuvottelemaan niitä paremmiksi, toiset ovat sulkeneet toimipaikkojaan tai antaneet ne julkisen puolen hoidettaviksi.
Halvalla saa harvoin hyvää. Julkista puolta on moitittu kalliiksi ja tehottomaksi palvelujen tuottajaksi, mikä lienee osin totta, mutta silläkin on rajansa – samoja palveluja ja palkkoja on mahdotonta tarjota kymmeniä prosentteja halvempaan hintaan. On vaikea uskoa, ettei kunnissa ja hva:lla olisi tiedetty tätä jo ulkoistussopimuksia tehdessä.
P.S.
Lohen nousu Kemi- ja Ounasjokeen loppui 1949, kun Isohaaran voimalaitos valmistui. Lähes 75 vuoden jälkeenkin Lapista löytyy yhä tahoja, jotka uskovat lohen palaavan vielä Ounasjokeen – joukkoon kuuluvat vesivoimayhtiöt Kemijoki oy ja PVO-Vesivoima oy (LK 24.5.). Lohen paluu edellyttää toimivien kalateiden rakentamista Isohaaran lisäksi neljään muuhun voimalaitokseen. Vastaavaa lohenpalautustemppua ei ole tehty missään, joten jos siinä onnistutaan täällä, kyse on joko kaikkien aikojen kalavalheesta tai ennen näkemättömästä innovaatiosta.