Olin lukioni ensimmäinen miespuolinen ylioppilas, joka sonnustautui juhlapäivänä kansallispukuun. Isä myi metsää, että poika sai tietokoneen ja Etelä-Pohjanmaan puvun. Kyseiseen pukuun päätyminen johtui erityisesti siitä, että sukujuureni kiertyvät kahdelta suunnalta lakeuksille. Ja onhan se komea puku, helavöineen kaikkineen.

Juhlapäivänä jännitti. Vyössäni roikkuivat aidot puukot, vaikka niiden kantaminen yleisöjuhlassa olikin kyseenalaista.