Tuoreen tuulivoimaselvityksen mukaan ”tuulimyllyjen” rakentaminen Itä-Suomeen on lähitulevaisuudessa mahdollista. Tähän asti sen on estänyt veto-oikeuden omaava Puolustusvoimat, joka katsoo voimaloiden häiritsevät ilmavalvontaa.
Ei-kanta näkyy tuulivoimarakentamisessa, josta vain neljä prosenttia on kohdistunut 5-tien itäpuolelle – 5-tie kulkee Heinolasta Mikkelin, Kuopion, Kajaanin, Kuusamon ja Kemijärven kautta Sodankylään.
Selvityshenkilö Arto Räty etsi ongelmaan ratkaisuja kolmen ministeriön tilauksesta. Erityistoimien listalta löytyvät muun muassa energiajärjestelmän poliittista ohjausta tehostava energiaministeri, kompensaatiolaki ja -malli, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö ja -strategia sekä teknologian kehityksen hyödyntäminen.
Tuulivoimaa löytyy joka kolmannesta kunnasta, joista valtaosa on läntisessä Suomessa. Pieni osa kunnista on torjunut tuulivoiman muun muassa maisema- ja luontoarvojen takia. Kunnat voivat estää voimaloiden pystyttämisen kaavoitusmonopolinsa ansiosta.
Rakentamista on rajoittanut myös kantaverkon kattavuus. Itä-Suomessa suurin este on ollut armeijan jyrkkä ”myllyasenne”.
Kuntien tuulivoimamyönteisyyttä selittävät paitsi vihreän siirtymän tarjoamat mahdollisuudet myös voimaloista saatava kiinteistövero. Yhden ”myllyn” vuotuinen verotuotto on 20 000–30 000 euroa. Jos voimaloita on paljon, tulo voi näkyä vähäväkisen pitäjän kuntaveroprosentissa.
Moni itäkunta ei ole voinut hyödyntää tuulipotentiaaliaan tutkaongelman takia. Vastaavia ongelmia on ollut myös muualla. Rovaniemen kartoittamasta 30 potentiaalisesta tuulivoimala-alueesta vain neljä päätyi Lapin liiton voimalakartalle – suurin syy tähän oli Puolustusvoimien ei-kanta. Kunnat ovat kokeneet tilanteen epäreiluksi, eikä ihme.
Selvitystyön perusteella Puolustusvoimien, tuulivoimateollisuuden ja itäisen Suomen elinkeinoelämän intressit voidaan sovittaa yhteen, kunhan siihen löytyy poliittista tahtoa ja rahaa. Tahtoa tarvitaan jo tulevissa hallitusneuvotteluissa, missä sovitaan uuden hallituksen tavoitteista. Tilauksessa on tuulivoiman rakentamista edistävää lainsäädäntöä ja Puolustusvoimien tutkateknologian päivittämistä.
On selvää, ettei alueellisen valvonnan tasosta voida vallitsevassa turvallisuustilanteessa tinkiä. Venäjän uhka on todellinen ja sen huomioiminen tulee ensin.
Myös tuulivoiman rakentamisen estämisen on perustuttava todellisiin syihin, eikä esimerkiksi varmuuden maksimointiin.
Puolustusvoimilla ei ole ollut tapana selitellä ei-kantaansa yksittäisiin ”myllyhankkeisiin”. Tässä sillä on asennemuutoksen paikka. Avoimeen yhteiskuntaan kuluu avoin keskustelu kaikesta, myös tuulivoimaloiden ja tutkien mahdollisesta rinnakkaiselosta.
P.S.
Suomeen on rakenteilla ja kehitteillä noin 20 miljardin euron tuulivoimainvestoinnit. Tuulivoimaloiden määrän ennakoidaan nousevan nykyisestä noin 1 100:sta yli 4 000:een 2030 mennessä. Tuolloin voimalat tuottaisivat sähköä 70 terawattituntia eli yhtä paljon kuin maamme koko nykyinen vuosituotanto – kunhan vain tuulee.
Koska aina ei tuule, tuulivoima tarvitsee rinnalleen säätövoimaa. Sitä tarjoaa vesivoima, mikä on merkittävin säätöenergian lähde. Tuulivoimaa meillä on pian riittävästi, mutta entäpä säätövoimaa?