Kun haastattelin Erkki Kailaa hänen näytelmästään Sadan vuoden sairaskertomus, hän kertoi näytelmän ja siihen liittyvän taidenäyttelyn olevan hänen tapansa terapoida itseään. Tutkimuksen ja taiteen lähtökohtana oli se, että halusi tietää, kuka hänen isänsä oli, mitä heidän ihmissuhteensa piti sisällään ja pitäisikö hänen olla katkera siitä.

Aloin miettimään, milloin viimeksi olen itse ottanut siveltimen käteen ja antanut ajatusteni virrata parin tai kolmen tunnin ajan ilman muita häiriötekijöitä.