Lapin Kansa vaati pääkirjoituksessaan (LK 4.6.2025), että ”kannanhoidollinen petojahti palautettava pikimmiten”. Pääkirjoituksessa on asiavirheitä ja se antaa harhaanjohtavan kuvan suurpetojen tilanteesta Suomessa.
Väite, että petojen metsästys olisi ollut kestävää ja toimivaa, ei pidä paikkaansa. Susia tapettiin talvien 2015 ja 2016 metsästyksessä ja heti tuoreeltaan syksyllä 2016 Maa- ja metsätalousministeriö totesi, että kestävyyttä ei voitu varmistaa.
Luonnonvarakeskus (Luke) osoitti vuonna 2022 Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittämisen loppuraportissa, että susien geneettinen monimuotoisuus heikkeni merkittävästi juuri näiden metsästystalvien jälkeen. Metsästys ei siis ollut kestävää.
Vuonna 2016 tapettiin poikkeuksellisen paljon johtajasusia – metsästäjien osaaminen petti. Usea lauma hajosi ja laumojen hajoaminen lisää ihmisten ja susien kohtaamisia. Ministeriö myönsi, että tavoitteet eivät toteutuneet. Metsästys ei siis ollut toimivaa.
Pääkirjoituksen väite, ettei petokantoja pystytä säätelemään, on irrotettu kontekstista. Poronhoitoalueella on kahtena viime talvena tapettu poikkeusluvilla 84 sutta, 117 ilvestä, 11 karhua (+120 kannanhoidossa) ja 6 ahmaa. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa on ammuttu 14 sutta kahtena talvena.
Poronhoitoalueella susi ja ilves on käytännössä tapettu sukupuuttoon, ahmoja elää enemmän poronhoitoalueen eteläpuolella ja pelkästään Savossa elää enemmän karhuja kuin poronhoitoalueella.
On aikamoista jeesustelua vaatia suurpetojen tappamista harvaan asutun petotyhjiön poronluutornista tiheästi asutun Suomen kantaessa kaiken vastuun suurpetojen ja siten siltä osin monimuotoisuuden suojelusta.
Pääkirjoitus väittää, että metsästys perustuu tutkittuun tietoon ja että se kohdistuu vain suojelutason ylittäviin eläimiin. Väite ei pidä paikkaansa. Metsästyslakia ollaan muuttamassa niin, että ministeriö voi poliittisesti – ei tieteeseen perustuen – määrittää, mikä katsotaan suotuisaksi suojelutasoksi.
Ministeriön pyynnöstä Luken tuottama riskiasenteeseen perustuva viitearvo mahdollistaa niin alhaisen suojelutason asettamisen, että susien kuoleminen sukupuuttoon on todellinen mahdollisuus.
Vuonna 2023 Suomen Metsästäjäliitto ja MTK irtisanoutuivat susikannan hoitosuunnitelman seurantaryhmän yhteistyöstä, koska suotuisaa suojelutasoa tulkittiin heidän mielestään liikaa tutkimukseen perustuen. He eivät hyväksyneet tulosta, jonka mukaan susikanta on jakautunut kahteen osapopulaatioon ja susien tilanne on vakavampi kuin aiemmin uskottiin.
Tiede ollaan syrjäyttämässä poliittisten mieltymysten tieltä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa tulisi elää yli 5 000 sutta, jotta laji olisi geneettisesti turvassa. Susien geeniperimä on heikko johtuen vainosta ja, koska susilla ei ole yhteyttä Ruotsin ja Norjan – kiitos poronhoidon – ja vain heikko yhteys Venäjälle. Tappaminen vaarantaa petokannan toisin kuin pääkirjoitus väittää.