Pääkirjoitus

Suomi on yhä yksi län­ti­sen Eu­roo­pan ra­sis­ti­sim­mis­ta maista – kan­sal­li­seen it­se­tut­kis­ke­luun voisi olla aihetta

Suomessa osoitettiin viime kesänä mieltä sekä rasismia että hallitusta vastaan.
Suomessa osoitettiin viime kesänä mieltä sekä rasismia että hallitusta vastaan.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Rasismi elää ja voi hyvin Suomessa. Tämä käy ilmi EU:n perusoikeusviraston "Tummaihoisena EU:ssa"-raportista, missä kysyttiin afrikkalaistaustaisten eurooppalaisten kokemuksia syrjinnästä. Yli puolet Suomessa haastatelluista kertoi kokeneensa rasistista syrjintää ja lähes puolet häirintää viimeisen vuoden aikana. Tällä irtosi vertailun ykkössija Euroopassa.

Tutkijat kartoittivat rasismia 13 EU-maassa haastattelemalla yli 6 700 eurooppalaista, joiden juuret ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Haastatteluja tehtiin Suomessa, Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Itävallassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.

Vähiten rasismia on Portugalissa ja Ruotsissa, eniten Suomessa ja Saksassa. Erot maiden välillä ovat suuret. Portugalissa ja Ruotsissa rasismia on kokenut suunnilleen yksi kymmenestä. Tutkimusmaiden keskiarvo oli häirinnässä 24 ja syrjinnässä 34 prosenttia.

Todennäköisimmin rasistisen häirinnän kohteeksi joutuvat nuoret naiset, korkeakoulutetut ja uskonnollisiin vaatteisiin pukeutuneet. Rasistista syrjintää kokevat eniten nuoret ja korkeasti koulutetut erityisesti työnhaussa, töissä ja asunnon etsimisessä.

Tutkimustulos ei yllätä. Suomi oli Euroopan rasistisin maa myös edellisessä, 2016 toteutetussa tutkimuksessa. Noilta ajoilta häirinnän määrä on hieman laskenut, mutta syrjintää on entistä enemmän.

Minkäänlaista edistymistä ennakkoluuloisessa erilaisuuden sietokyvyssämme ei ole havaittavissa.

EU:ssa tutkimustulosta on luonnehdittu järkyttäväksi, siis koko Euroopan osalta. Suomen tulos on vieläkin järkyttävämpi, minkä luulisi käynnistävän kansallisen itsetutkiskelun.

Luulo lienee turha, sillä rasismi on täällä niin syvällä, että sen tunnistaminenkin tekee tiukkaa. Moni kiistää ilmiön tai vähintäänkin vähättelee sitä. Niitäkin löytyy, joista rasismi on vain tervettä epäluuloa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) luonnehtii tutkimusta "ikäväksi luettavaksi" (HS 26.10.) ja nostaa esiin rasismitiedonannon, jonka hallitus antoi pakon edessä loppukesällä. Sitä edelsi läpi kesän jatkunut keskustelu perussuomalaisten kärkipoliitikkojen vanhoista, rasistisista kirjoituksista ja puheista. Kohu oli kaataa hallituksen.

Orpo uskoo, että tiedonanto toimenpideohjelmineen auttaa kitkemään syrjintää ja rasismia Suomesta. Kaikki eivät ole yhtä luottavaisia. Tosin heilläkään tuskin on hallussaan täsmäaseita, joilla rasismi voitaisiin nopeasti karkottaa syvälle juurtuneista asenteistamme.

Rasismi on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jota ei voi hyväksyä missään muodossa. Tavoitteena on oltava nollatoleranssi.

Samaan aikaan on tunnustettava se, että kyse on erittäin hitaasta prosessista, missä toivo paremmasta nojaa pitkälle tuleviin, suvaitsevimpiin sukupolviin.

P.S.

Rasistinen syrjintä ja häirintä muistuttavat monin tavoin koulukiusaamista ja lopputuloskin on usein sama. Uhri on jatkuvassa stressitilassa. Lopulta hänen itsetuntonsa romahtaa tai jopa tuhoutuu, mistä voi seurata mielen- ja muitakin terveysongelmia. Pahimmassa tapauksessa uhri masentuu ja päätyy itsemurhaan. Jostain syystä Suomi on sekä rasismin että koulukiusaamisen luvattu maa. Syyt tähän ovat pitkälle arvailujen varassa, joten tutkimukselle voisi olla tilausta. Ehkä sen myötä löytyvät myös lääkkeet häpeälliseen tautiimme.