Kansalaisaloite turkistarhauksen lopettamisesta sai kokoon eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta yhdessä päivässä, mikä ei ole yllätys. Asenteet tarhausta vastaan ovat jyrkentyneet.
Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan enemmistö suomalaisista pitää turkistarhausta epäeettisenä ja isompi osa kansasta on sen kieltämisen kannalla. Turkistarhausta pitää eettisesti hyväksyttynä enää reilu neljännes suomalaisesta, lähes kaksi kolmesta näkee sen epäeettisenä elinkeinona (HS 31.8.). Turkistuotannon kieltäisi puolet kansasta ja jatkon puolesta liputtaa vain yksi kolmesta.
Eduskunnassa mielipiteet jakaantuvat tasaisemmin. Suunnilleen puolet sulkisi tarhat ja lähes yhtä moni pitäisi ne yhä toiminnassa (Yle 5.9.).
Maailman turkistuotannosta yli puolet on tullut EU:sta. Suurin tuottajamaa on Kiina, mutta Suomi on Euroopan ykkönen ja maailman suurin sinikettutuottaja.
Monessa EU-maassa tarhaus on jo kielletty lailla. Sen sallii rajoitteitta Suomen lisäksi vain Kreikka, Kypros, Portugali, Bulgaria, Liettua, Puola ja Romania, joista neljä viimeksi mainittua käy parlamentaarista keskustelua tarhauksen lopettamisesta. Ruotsissa, Espanjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Unkarissa on väliaikaisia tai osittaisia tarhauskieltoja.
Norja päätti 2019 sulkea tarhansa 2025 mennessä, mutta kaksi viimeistä tarhaa sulki ovensa jo viime tammikuussa.
Orpon hallituksen ohjelmassa mainitaan, että "hallitus tunnistaa suomalaisen alkutuotannon kuten eläintilojen, porotalouden, turkis- ja puutarha-alan sekä taimituotannon tärkeyden ja erityishaasteet”. Ohjelmassa luvataan "kehittää turkisalan laatujärjestelmiä yhdessä toimialan kanssa".
Perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja rkp ovat puolustaneet turkistarhausta. Kokoomuksen kanta ei ole yhtä vahva, mutta sekään ei ole ajanut tarhauksen kieltämistä. Oppositiosta vain keskusta kannattaa tarhauksen jatkamista.
Tältä pohjalta lienee selvää, ettei sulkuasia etene Orpon hallituksenkaan toimesta.
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan kansallista suunnitelmaa turkistuotannon lakkauttamisesta kohtuullisella siirtymäajalla. Tarhauksesta luopuville luotaisiin luopumistukijärjestelmä pehmentämään alan alasajoa.
Ehdotus kuulostaa järkevältä ja se on syytä ottaa vakavasti. Turkisalan alasajo on joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin – mieluummin ennemmin. Vaikka kyseessä on yhä laillinen elinkeino, aika on ajanut armotta sen ohi, eikä paluu vanhaan ole enää mahdollista.
Turkistarhauksen puolustajat tapaavat muistuttaa, että eettisiä ongelmia löytyy myös lihatuotannosta. Tämä on totta, mutta se ei tee turkisalasta yhtään hyväksyttävämpää. Sitä paitsi rinnastus ontuu – turkikset ovat silkkaa turhuutta, kun taas ruokaa tarvitaan aina.
P.S.
Saksa, Alankomaat ja Itävalta esittivät kesällä turkistarhauksen kieltämistä EU:ssa. Kolmikko halusi komission selvittävän myös mahdollisuutta kieltää turkistuotteiden myynti ja markkinointi sisämarkkinoilla. Kiellon puolesta puhuivat Belgia, Kypros, Tšekki, Viro, Liettua, Luxemburg, Slovakia, Bulgaria, Irlanti, Kroatia, Latvia, Malta, Ranska ja Slovenia. Vain Kreikka, Tanska ja Suomi vastustivat – maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) puhui jopa elinkeinon kehittämisen puolesta. Kyseistä puheenvuoroa äimisteltäneen joskus tulevaisuudessa.