Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Pääkirjoitus

Suomen Pi­sa-tu­lok­set ovat las­ke­neet jo lähes koko 2000-lu­vun ajan – häm­mäs­tyt­tä­vin­tä il­miös­sä on se, ettei kor­jaus­lii­ket­tä ole on­nis­tut­tu te­ke­mään

Suomalaisen peruskoulun synkkä Pisa-taival jatkuu, muttei jaksa yllättää enää ketään. Yllättävää ilmiössä on vain se, miten kädettömiä opetustavoista ja opetuksen sisällöstä päättävät ovat olleet jo pitkään jatkuneen ongelman edessä.

Kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa selvitetään 15-vuotiaiden – Suomessa 9.-luokkalaisten –osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Suomalaiskoululaisten osaamisen taso on laskenut kaikissa kolmessa jo 2006 tutkimuksesta lähtien, eikä tuorein tutkimus poikkea tämän suhteen edellisistä. Heikkojen osaajien määrä kasvaa ja huippuosaajien määrä laskee edelleen. Yhä useammalla peruskoulusta valmistuvalla on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa tekstiä ja selvitä matematiikan perustehtävistä.

2000-luvun alkupuolella, jolloin Suomi komeili vielä Pisa-kärjessä, vain seitsemän prosenttia suomalaiskoululaisista selviytyi matematiikan perustehtävistä heikosti. Nyt matemaattisesti heikkojen ryhmään kuuluu yksi neljästä 9.-luokkalaisesta ja huiput loistavat poissaolollaan. Joka kahdeksas ei osaa peruskoulusta lähtiessään lukea kunnolla. Myös kirjoittamisessa on isoja ongelmia.

Tämä ennakoi vaikeuksia myös jatko-opinnoille. Puutteellisella luku- ja kirjoitustaidolla on vaikea selviytyä lukiosta tai ammatillisesta koulusta, korkeakouluista puhumattakaan. Tutkimukset osoittavat, että kyseiset taidot ovat tärkeitä myös ihmisen aivojen kehityksen kannalta – ne heijastuvat kokonaisvaltaisesti lapsen kehitykseen. Lukutaito vaikuttaa olennaisesti siihen, miten ihminen pärjää yhteiskunnassa.

Pisa-perinteeseen kuuluu, että poliitikot, viranomaiset ja tutkijat ikään kuin havahtuvat tutkimustuloksen julkistamisen jälkeen ongelmaan, listaavat syyt ja syylliset sekä esittävät tukun keinoja, joilla ongelma ratkaistaan. Niin kävi tälläkin kertaa.

Pääsyylliseksi on todettu nykyinen, edellinen tai sitä edellinen hallitus, joka on tehnyt vääriä ratkaisuja tai jättänyt tekemättä tarvittavia muutoksia. Virhelistalta löytyvät inkluusio, säästöt, digitalisaatio, kännykät, luokattomuus, itseoppiminen, avoimet opetustilat, maahanmuuttajat, kaveriopettajat, rauhaton kouluympäristö, heikko vaatimustaso, kurittomuus ja sekavat opetussuunnitelmat. Ratkaisuksi on tarjottu kännykkäkieltoa, kurinpalautusta, vanhan ajan koulukirjoja ja pienempiä luokkakokoja sekä tietysti lisärahoitusta.

Pisa-tutkimuksessa selvitetään 9.-luokkalaisten osaamista matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä.
Pisa-tutkimuksessa selvitetään 9.-luokkalaisten osaamista matematiikassa, lukemisessa ja luonnontieteissä.
Kuva: Satakunnan Kansa

Tässä vaiheessa Pisa-tutkimuksia hitaimmillekin pitäisi olla jo selvää, että kaikki hallitukset ja sitä myöten puolueet ovat epäonnistuneet asiassa. Yhtään paremmin ei ole onnistunut opetusministeriön virkakoneisto, jonka työstämät opetussuunnitelmat ovat vieneet opetuksen tuloksia heikompaan suuntaan.

Korjaavia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta ne on jätetty tekemättä. Kyse ei ole tiedon puutteesta – aiheesta on tehty runsaasti tutkimuksia – vaan tiedon ohittamisesta. Tutkijoiden lisäksi myös opettajat ovat viestineet virheistä jo vuosien ajan, mutta jostain syystä päättäjät eivät ole reagoineet viesteihin.

Enää viestejä ei voida ohittaa olankohautuksella, jos haluamme säilyttää perinteisen, tasa-arvoisuuteen perustuvan koulujärjestelmämme. Nykymeno johtaa paitsi yleissivistyksen ja yleisen osaamisen rapautumiseen myös oppilaiden ja koulujen eriarvoistumiseen. Lopputuloksena on luokkayhteiskunta, missä hyvää opetusta saavat vain ne, joilla on varaa maksaa siitä.

P.S.

Suomi on Pisa-tuloksissa yhä paitsi OECD-maiden keskitason myös muiden Pohjoismaiden yläpuolella, tosin tällä kehityksellä ei enää kovin kauan. Suomen valtti on ollut erittäin koulutettu ja motivoitunut opettajakunta, mutta tältäkään osin tulevaisuus ei näytä hyvältä. Opettajakoulutukseen hakeutuvien nuorten määrä on romahtanut ja yhä useampi opettaja harkitsee alan vaihtoa. Kouluja uhkaa sama ilmiö, mikä on jo arkipäivää varhaiskasvatuksessa.