Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Pääkirjoitus

Sun­nun­tai­na ratkeaa se, kuka johtaa Suomen ul­ko­po­li­tiik­kaa seu­raa­vat kuusi vuotta – ei kek­kos­mai­ses­ti yksin, vaan yh­teis­työs­sä hal­li­tuk­sen kanssa

Kun Urho Kekkonen oli Suomen presidentti 1956–1982, maailmassa elettiin kylmän sodan aikaa, jota varjosti jatkuva ydinsodan uhka. Se vaati suuren ja mahtailevan Neuvostoliiton naapurimaan  ulkopoliittiselta johtajalta paitsi diplomatiataitoja myös tasapainottelukykyä, joita molempia yksinvaltiaan tavoin maatamme johtaneella Kekkosella oli jälkiviisaasti arvioituna välillä liikaakin.

Neuvostoliiton seuraaja Venäjä on työllistänyt myös väistyvää presidenttiä Sauli Niinistöä, mutta toisella tapaa kuin Kekkosen aikakaudella. Kylmä sota päättyi jo 1990-luvun vaihteessa, jonka jälkeen itänaapuri otti askeleen kohti demokratiaa. Askel jäi lopulta lyhyeksi, kun valtaan astui vuonna 2000 KGB-kasvatti Vladimir Putin. Hän ryhtyi ohjaamaan maataan takaisin autoritääriselle tielle.

Niinistön presidenttikauden aikana (2012–2024) Venäjä on alkanut muistuttaa yhä enemmän Neuvostoliittoa. Kekkosen aikaan ei ole silti paluuta, sillä yya-sopimuksen tilalla on Nato-jäsenyys, joka asemoi Suomen pysyväksi osaksi länttä. Välit itänaapuriin ovat poikki – kiitos hyökkäyssotaa käyvän Venäjän – ja kaikki merkit viittaavat siihen, ettei ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa ole luvassa Kremlin suuntaan, eikä Kremlin suunnalta tulevaan presidenttikauteen jos seuraavaankaan.

Suomi valitsee sunnuntaina uuden presidentin, jonka valtakausi yltää vuoteen 2030.
Suomi valitsee sunnuntaina uuden presidentin, jonka valtakausi yltää vuoteen 2030.
Kuva: Jussi Leinonen

Suomalaiset valitsevat sunnuntaina poikkeusajan presidentin, joka ei johda enää "puolueettoman" maan, vaan puolustusliitto Naton täysivaltaisen jäsenen ulkopolitiikkaa – yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Vaikka presidentti ei ole enää sisä-, eikä edes ulkopoliittinen sooloilija, vastuu on edelleen valtava.

Euroopassa eletään todennäköisesti vaarallisimpia aikoja sitten toisen maailmansodan (1939–1945). Venäjän hyökkäys Ukrainaan syöksi maanosamme turvallisuuspoliittiseen epävarmuuteen ja muutokseen, mikä on yhä kesken.

Useimmat Euroopan maat vahvistavat puolustustaan Ukrainan tukemisen ohessa. Uhkana on sodan laajeneminen, mikä voisi tarkoittaa pahimmassa tapauksessa 3. maailmansotaa.

Koska naamiot on riisuttu lopullisesti, tulevan presidentin ulkopoliittinen tehtäväkenttä on erilainen kuin Niinistön aikana. Hänen edeltäjiensä tehtäväkenttään verrattuna muutos on suorastaan valtava.

Venäjä on ja pysyy edelleen naapurinamme, mutta itäraja on kiinni ja jopa presidentillinen puhelinyhteys Kremliin on poikki. Olemme olleet vastaavassa tilanteessa viimeksi reilut 80 vuotta sitten.

Presidentinvaalin kärkikaksikon vaalikampanja on ollut valovuosien päässä Yhdysvaltojen vastaavasta kisasta, missä herjat lentävät ja mustamaalaus on arvossaan. Suomessa homma on hoidettu vastapuolta kunnioittaen maltilla, mitä jotkut ovat kuvailleet tylsyyden huipentumaksi.

Mahdollinen umpitylsyys on tällä(kin) kertaa pelkästään hyvä asia. Suomi ei kaipaa vaarallisessa maailmanajassamme repivää vastakkainasettelua ja nokittelua, vaan yhteistä näkemystä siitä, mihin olemme menossa.

Tältä osin Alexander Stubbista ja Pekka Haavistosta ei löydy onneksemme eroja. Tuli valituksi kumpi tahansa, homma näyttäisi olevan vakaissa käsissä.

P.S.

Lähes puolet lappilaisista on antanut jo äänensä presidentinvaalien toisella kierroksella. Koko maassa ennakkoäänestäminen oli vilkkaampaa kuin koskaan aiemmin missään vaalissa, mikä ennakoi poikkeuksellisen korkeaa äänestysprosenttia. Jo ensimmäisen kierroksen prosentti – 75 – oli korkein koko 2000-luvulla, joten suunta on parempaan päin. Tavoitteena voisi olla 80 prosentin raja, mikä on saavutettu Suomen vaaleissa viimeksi 1983 niin kutsutussa rötösherravaalissa. Kun ajat ovat huonot, politiikka alkaa taas kiinnostaa suomalaisia.