Saamelaiskäräjälain uudistamisessa on eletty kuluvalla viikolla kirjaimellisesti viime hetkiä. Lakimietintöä on valmisteltu eduskunnan perustuslakivaliokunnassa kuumeisesti ja nyt lisäaikakin on loppumassa. Mietintö on saatava valmiiksi perjantaihin mennessä, jotta se ehtisi eduskuntaan, joka jää ensi viikon perjantaina vaalitauolle – muussa tapauksessa lakihanke raukeaa.
Kiireen syy ei löydy saamelaiskäräjiltä, vaan Suomen hallituksesta. Keskusta on vastustanut lakiesityksen antamista eduskunnalle koko vaalikauden ajan. Puolue pelkää uudistuksen lisäävän ristiriitoja saamelaisalueella ja antavan käräjille liikaa valtaa maankäyttöasioissa.
Muut hallituspuolueet ovat halunneet saada lain vihdoin maaliin, onhan tätä yritetty jo kolmella peräkkäisellä hallituskaudella.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kyllästyi loppuvuodesta keskustan venkoiluun ja päätti tuoda lakiesityksen eduskuntaan hallituskumppanin vastustuksesta huolimatta. Jälkiviisaasti voidaan kysyä, miksi hän teki sen näin myöhään. Nyt nähtyä kiirettä ei olisi syntynyt, jos esitys olisi toimitettu eduskuntaan aiemmin.
Perustuslakivaliokunnan vastuulla on selvittää lakiesityksen juridinen kestävyys ja se, ettei laki loukkaa kenenkään ihmisoikeuksia. Valiokunnasta esitys etenee – jos etenee – eduskunnan suureen saliin äänestykseen, jonka lopputulosta on vaikea etukäteen arvailla.
Se tiedetään jo, että ilman opposition tukea lakiesitys ei tule hyväksytyksi, ellei sitten keskusta muuta mieltään.
Perustuslakivaliokunnassa eniten keskustelua ovat herättäneet odotetusti lakiesityksestä poistettu "lappalaispykälä" ja neuvotteluvelvoitepykälä, jonka kunnat pelkäävät antavan saamelaiskäräjille liikaa valtaa saamelaisalueen maankäyttöön. Lappalaispykälän puuttuminen uhkaa puolestaan jättää osan nykyisistä äänioikeutetuista käräjävaaliluettelon ulkopuolelle.
Alkuperäiskansakäsitteen mukaan ryhmä määrittelee sen, keitä siihen kuuluu. Tämä toimii vain, jos kiistaton ryhmä on jo olemassa ja kyse on uusien jäsenten hyväksymisestä. Suomessa saamelaiskäräjätkään ei ole ollut yksimielinen siitä, miten määrittely tehdään ja kuka sen tekee.
Valiokunnassa esillä on ollut kompromissi, missä KHO:n vaaliluetteloon vastoin käräjien enemmistön tahtoa hyväksytyt pysyisivät luettelossa, eikä heidän tarvitsisi hakea äänioikeutta uudelleen. Käräjille tämä ei käy, minkä puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso on todennut selväsanaisesti (Yle 21.2.). Pykälämuutoksiin tarvitaan saamelaiskäräjien hyväksyntä.
Jos kompromissihaluja ei löydy, edessä voi olla kolmas tyrmäys. Se tietäisi arvovaltatappiota Marinille, isoa epäonnistumista poliittiselle järjestelmälle ja eripuran jatkumista hamaan tulevaisuuteen pohjoisimmassa Lapissa. Kaikki tämä on yhä vältettävissä.
P.S.
Saamelaiskäräjälain uudistus oli lähellä onnistua Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella, jolloin lakiesityksestä vastasi hallinto-oikeuden ex-presidentin Pekka Hallbergin toimikunta. Esitys sisälsi perusteet äänioikeudelle ja kriteerit käräjävaaliehdokkuudelle, muttei kiisteltyä saamelaismääritelmää, eikä käräjien vastustamaa polveutumispykälää. Kompromissi kaatui yllättäen käräjien hallituksessa, vaikka osa sen jäsenistä oli ollut valmistelemassa esitystä. Jälkikäteen ajatellen se oli virhe. Jos laki olisi hyväksytty, eripura olisi todennäköisesti jo historiaa.