Hallitusneuvottelujen neljäs viikko on vahvistanut epäilyjä porvarihallituksen muodostamisen vaikeudesta. Säätytalolla on käyty henkien taistelua, kun perussuomalaiset nosti neuvottelupöytiin "kissan" eli eniten erimielisyyksiä aiheuttavat maahanmuutto- ja ilmastoasiat. Yhteinen linja on ollut niiden osalta niin hukassa, että jopa perussuomalaisten ulosmarssia neuvotteluista on ennakoitu jo jonkin aikaa.
Entä jos käy niin, ettei hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok.) onnistu muodostamaan hallitusta yhdessä perussuomalaisten kanssa? Mitkä ovat vaihtoehdot?
Kakkosvaihtoehtona on pidetty sinipunahallitusta, jonka suurin puolue kokoomus muodostaisi kolmanneksi suurimman sdp:n ja pienempien puolueiden kanssa, mutta onko se edes vaihtoehto?
Sdp on jo asemoinut itsensä henkisesti oppositioon, eikä sillä tunnu olevan minkäänlaisia haluja hallitukseen. Sitä paitsi kokoomuksen ja sdp:n talouspoliittinen linja on yhtä kaukana toisistaan kuin kokoomuksen ja perussuomalaisten linja maahanmuutto- ja ilmastoasioissa.
Jos Orpo lähtisi hampaitaan teatraalisesti esittelevää sutta karkuun, nurkan takaa eteen ilmestyisi suurella todennäköisyydellä pentujaan puolustava emokarhu. Sinipunan muodostaminen voisi olla vieläkin vaikeampaa kuin porvarihallituksen kokoaminen.
Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että sdp etsii parhaillaan itselleen uutta puheenjohtajaa syksyllä eroavan Sanna Marinin paikalle. Ehdolla ovat Antti Lindtman ja Krista Kiuru, joista Lindmania on povattu Marinin seuraajaksi.
Kuka johtaisi demareiden hallitusneuvotteluja? Pakon edessä todennäköisesti Marin, mutta mikä olisi ex-pääministerin asema ja motivaatio tilanteessa, missä hän on siirtymässä mahdollisesti sivuun jopa kotimaan politiikasta?
Perussuomalaisten lähtö hallitusneuvotteluista ei luultavasti tarkoita porvarihallituksen välitöntä hautaamista. Todennäköistä olisi, että neuvottelut jatkuisivat myöhemmin samalla kokoonpanolla, mutta ehkä erilaisella asenteella.
Orpo joutuisi antamaan lisää siimaa perussuomalaisille ja lupaamaan lisäksi jotain ekstraa rkp:lle, jotta puolue suostuisi nielemään perussuomalaisille annetun siiman syötteineen.
Orpo on vaikeassa tilanteessa, missä tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Jo nyt on selvää, että hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten tulisi vaikeaa, mutta ei siitä tulisi yhtään helpompaa demareidenkaan kanssa. Valitsee hän kumman puolueen tahansa, molemmat voivat sanella ehtonsa yhteistyölle – ja lopputuloksen naamioiminen kokoomukselle edulliseksi kompromissiksi voi olla omissa joukoissa mahdoton tehtävä.
Pattitilanne ei lupaa hyvää tulevalle hallitukselle, joka on jo lähtökohtaisesti erimielinen eli heikko, vaikka näennäinen sopu olisikin saatu kirjattua hallitusohjelmaan.
P.S.
Mitä yhteistä on Suomella, Ranskalla ja Italialla? Vain ne ylittivät viime vuonna(kin) EU:n finanssipolitiikan sääntöihin kirjatun 60 prosentin velkarajan, eivätkä noudattaneet velan alentamissääntöä, kuten muut kuusi – Belgia, Saksa, Espanja, Unkari, Itävalta ja Slovenia – velkarajan ylittänyttä EU-maata tekivät. Suomi on ainoa velkakriteerin ylittänyt maa, missä velka yhä kasvoi 2022. Julkinen velkamme kasvaa jatkossakin ja on nyt 73 prosenttia bkt:sta. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa luku on alle 30 ja laskeva. Enää meillä ei ole varaa ilkkua Kreikalle.