Anna inulle äsi.
Pieni ääni peitonmutkasta havahduttaa horroksesta juuri, kun olen onnistunut rauhoittumaan kiireisen päivän jälkeen.
Käännyn lapsen puoleen, ja tartun pieneen käteen. Kaksivuotias liikehtii levottomasti eikä tunnu millään löytävän sopivaa asentoa.
Lasken tunteja aamuun, ja yritän saada uudelleen unen päästä kiinni. Jossain vaiheessa nukahdamme molemmat – kunnes lapsi aloittaa jälleen pyörimisen.
Ennen äidiksi tuloa en tiennyt, että lapsen uni voi olla vanhemmuudessa sekä parasta että pahinta.