Huvittuneena luin Raija Lummin kirjoituksen tällä palstalla (LK 20.7.).
Perussuomalaisten hyvän vaalituloksen ja valtaan pääsyn seurauksena suuri yleisö on päässyt tutustumaan nykyiseen perussuomalaiseen puolueeseen ja siihen, mistä se oikeasti on ponnistanut. Halla-aholaisten puolueen valtauksen jälkeen meillä on ollut Suomessa rasistiseksikin mainittu puolue.
Nyt se puolue on vallan kahvassa, ja suurelle yleisölle on pikkuhiljaa tullut selväksi, mistä nykyisissä perussuomalaisissa on kyse. Siinä mielessä Lummi on oikeassa, että ilman Orpoa tätä ei olisi tapahtunut.
Lummin mielestä on hyvä, että vaikeista asioista uskalletaan nyt puhua. Lummin mielestä edellinen hallitus vaiensi kaiken aiheeseen liittyvän keskustelun. Todellisuushan on juuri päinvastainen.
Orpo pakoilee vastuuta, toisin kuin Marin, joka kriiseissä astui eteenpäin ja otti tilanteet haltuun. Marin osoitti johtajuutta. Orpolla sitä ei ole.
Kun asioista ei uskalleta julkisesti ja avoimesti puhua, se puhe tapahtuu jossain muualla. Koska, vaikka kokoomus ja Orpo niin toivoisi, tämä asia ei mene vaikenemalla pois. Ja hyvä niin. Demokratia toimii myös vaalien välissä.
Marinin hallituskautena keskustelua käytiin avoimesti sillä erotuksella, että silloisella hallituksella oli kanttia ottaa kritiikki vastaan uhriutumatta. Orpon hallituksen ulostulot ovat olleet lähinnä Marinin hallituksen syyttelyä tai kritiikin kuittaamista opposition vaalihäviö-pettymyksenä.
Ensimmäinen on vain osoitus siitä, että pitää syödä toisen eväät, koska omia ei ole ja jälkimmäinen surkea yritys pakoilla vaikeaa tilannetta, johon on omaa ahneuttaan jouduttu.
Kokoomuksen märkä päiväuni on ay-liikkeen heikentäminen. Perussuomalaisten haave on maahanmuuton lopettaminen. Jos hallitus pysyy kasassa, nähtäväksi jää, mitkä sen kirjauksista lopulta toteutuvat.