Taivallan ylisuurissa kumisaappaissa pitkin varpuista metsäpolkua. Vartin matkaan, pirtiltä laavulle, mahtuu lähes koko värikartan kirjo. Kuusikatto, sammalmatto. Pumpulinpehmeiden tupasvillojen seasta löytyy hillaa, niitä poimin jälkiruoaksi. Mustikat ovatkin vielä vasta raakileita.
Äänimaisemaa rikastaa ajottain puron solina. Rasahdukset jalkojeni alla ja lintujen siipien havina saattavat säikäyttää. Havupuiden hurmaava tuoksu vie minut aikamatkalle menneisyyteen – mikä olikaan elämäntilanteeni viimeksi, kun olin täällä?
Kokemukseni aistipuutarhassa on moniuloitteinen. Saisinpa ajan ja ympäröivän maailman pysähtymään, jotta voisin viipyä täällä pidempään.