Luontoturistit ovat kesällä tuhonneet harvinaisen neidonkengän kasvupaikan Kolilla. Kansallismaiseman ihailijat ovat poikenneet merkityltä reitiltä ja tallanneet herkän kasvin kasvupaikan pilalle.
Neidonkenkä on Suomessa harvinainen suojeltu kämmekkälaji, orkidean sukulainen.
Tuho on surullinen ajankuva. Se kertoo yhä kasvavasta luontomatkailusta, josta on tullut perin tuhoisaa luonnolle. Vaikka Metsähallituksen väki yrittää ohjata turistilaumat merkityille reiteille, nämä pomppivat sivuun ja muodostavat yhä uusia reittejä.
Lentohäpeän lisäksi mieleeni on hiipinyt uusi häpeän laji: luontoturismihäpeä. Olen kulkenut sorastettua polkua Pallaksen Taivaskerolle ja tullut oikaisseeksi kohdasta, josta en saisi, mutta kun joku muukin on tehnyt niin.
Mielireitilläni Syötteen kansallispuistossa vanha mänty on kokenut kovan kohtalon: kelottumassa olevan puun juuret on sahattu poikki ja harjun sora on kulunut sen alta. Vielä kymmenkunta vuotta sitten reitillä ei näkynyt juuri ketään, nyt siellä saa väistellä maastopyöräilijöitä.
Olen siis itse osa ongelmaa. Olen osa kasvavaa massaa, joka haluaa kokea helposti kaikkein hienoimmat luontokohteet.
Kansallispuistoihin on tosiaan liian helppo päästä. Pysäköintipaikkoja laajennetaan kerta toisensa jälkeen, jotta luontoturisti pääsee suoraan autosta upeimpaan maisemaan. Näin esimerkiksi Riisitunturilla.
Samalla ruuhkat häiritsevät matkailijoiden luontokokemusta – koskemattomaksi ajatellussa erämassa onkin muita ihmisiä! Pitäisikö jatkossa tyytyä retkeilemään alueilla, joissa ei ehkä ole niin vaikuttavaa luontoelämystä? Silloin ei olisi vaaraa törmätä vaellusvarusteitaan vertaileviin kanssakulkijoihin.
Ruka-Kuusamon alue on julistautunut Suomen ensimmäiseksi viralliseksi kansallishuvipuistoksi. Se tukeutuu läheisyydessä sijaitseviin neljään kansallispuistoon – Oulankaan, Riisitunturiin, Hossaan ja Sallaan, jotka ovat mainostekstin mukaan erittäin suosittuja kansallishuviretkien kohteita.
Ilmaisu tuntuu irvokkaalta. Luonnosta tehdään alusta, jossa voi ottaa kuvia Instaan, harrastaa melontaa tai pyöräilyä. Samalla turistin euro matkailuyrittäjän kassaan kilahtaa.
Kansallispuistot on perustettu alun perin vaalimaan ja suojelemaan maamme hienoimpia luontokohteita ja niiden monimuotoisuutta. Niillä on kuitenkin aina ollut kaksoistehtävä: ne ovat olleet myös ihmisiä varten – luontoharrastajille, tutkijoille ja paikallisille.
Vielä reilu vuosikymmen sitten Lapissa paikalliset vastustivat usein kansallispuiston perustamista kotikuntaansa, nyt kunnat kilpailevat niistä. Kansallispuistoista on tullut matkailun vetonauloja, ja Metsähallitus raportoi jatkuvasti kasvavista kävijämääristä.
Myös Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa kasvaa neidonkenkää. Milloin kansallishuvipuiston turistilaumat mahtavat tallata viimeiset esiintymät paljaiksi? Milloin kukka on enää kuva luontokeskuksesta ostamassani t-paidassa?