Aurinko paistaa pihamaalle pilvettömältä taivaalta koko keskikesän voimallaan. Mies istuu puisella jakkaralla kulunut huopahattu varjostimena päässään, ruudullinen flanellipaita päällään, jalassaan kuluneet nahkahousut ja croksit. Muhkeat viikset ja leukaparta koristavat ahavoituneita kasvoja, suupielessä käryää puoliksi poltettu sätkä. Taustalla mansikkamaan ympärille pystytetty komea perinneaita.
Ylitän tonttien rajaojan jo parhaat päivänsä nähnyttä kapeaa lankkusiltaa pitkin. Hiljattain 80 vuoden iän saavuttanut Leke on niin syventynyt työhönsä, että pääsen aivan lähelle ennen kuin hän säpsähtää tervehdykseeni. Huomaan heti, että perinnemestari on vastanteossa. Siitä kertoo iso koivunoksakasa ja pari jo valmista vastaa.
Jutustelu jatkuu naapurusten välillä leppoisasti, niin kuin aina. Paneudutaanpa sillä aikaa vihtomisen historiaan. Vihtominen on ikivanha, vuosisatojen taakse yltävä perinne, puhdistautumiseen liittyvä riitti. Yltääpä vanhin vastaan liittyvä tieto Aatamin ja Eevan aikoihin asti.
Sana vihta esiintyi jo Agricolan kielessä syntiinlankeemuskertomuksessa: ”Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.” Aatami ja Eeva verhoutuivat siis Agricolan mukaan viikunanlehdistä sidottuun vihtaan. (wikipedia)
Vastaa käytettiin saunaperinteessä, joka oli aikaisemmin yleinen koko Euroopassa. Vastan käyttö saunomisessa on ikivanha tapa. Sitä käytettiin jo silloin, kun saunominen oli enemmän rentoutumis- kuin peseytymispaikka. Saunominen oli alun perin hikoilua ja vastalla ”pieksämistä”. Vettä alettiin käyttää saunassa myöhemmin, kun saunasta tuli peseytymispaikka.
Entäpä mikä on vasta- ja vihtasanan alkuperä? Vasta on lainattu ruotsin sanasta kvast, tai sitten muinaisvenäjän verbistä hvostat, joka on tarkoittanut vihdalla kylpemistä. Vihta on läntinen murresana, joka on johdettu vironkielen sanasta viht.
Mistä se paras vasta sitten valmistuu? Paras on rauduskoivu. Siinä ovat lehdet tiukemmassa, ei tule roskia saunaan. Monissa taloyhtiöissä vastan käyttö on kielletty juurikin roskaamisen vuoksi. Hieskoivun tuoksu on voimakkaampi. Monet vastantekijät sujauttavat rauduskoivusta tehdyn vastan keskelle pari hieskoivun oksaa tuoksua tuomaan.
Vihtomisella sanotaan olevan useita terveysvaikutuksia. Koivunlehdet sisältävät saponiineja, jotka toimivat eräänlaisena mietona saippuana ja auttavat pesemään rasvan ja lian pois iholta hellävaraisesti. Koivunlehdissä tuoksuu hienosti eteerinen öljy, jolla on tulehdusta ja kipua lievittäviä vaikutuksia.
Kun vihdalla vihtoo ihoa, verenkierto kiihtyy ja se tekee ihosta lämpimän. Vihtominen voi lievittää jonkin verran kipua. Saunavihtaa käytetään siis poistamaan kuolleita ihosoluja, puhdistamaan ja lievittämään kipua lihaksissa ja nivelissä.
Suomenmaa on pullollaan päiseviä ja asiansa osaavia vastantekijöitä. Perinnemestari Leo Tuomela Keminmaan Lautiosaaren kylästä on yksi heistä. Näin teet aidon saunavihdan Leo Tuomelan ohjeiden mukaan:
- Kerää oksat seitsemännen päivän jälkeen uudesta kuusta. Oksat tulee kerätä kolmen päivän aikana. Jos et tee vihtoja heti, kerätyt oksat tulee säilyttää pimeässä ja ilmavasti pinottuna.
- Valitse ohuita oksia ja revi haaroittuvat oksat erilleen, jotta saat vihdasta tasaisen. Riivi oksien alaosat parinkymmenen sentin matkalta sileiksi lehdistä ja oksantyngistä.
- Kerää omaan käteen sopiva nippu oksia. Valitse sitten vielä yksi pitkä ja ohut oksa ja kuori se paljaaksi puukolla.
- Pyöritä oksa vähän kerrallaan kierteelle noin puolen metrin matkalta. Vuole paksumpi pää teräväksi.
- Pyöräytä kuorittu, kierteinen oksa nipun ympäri lehtien alapuolelta myötäpäivään ja pujota terävä pää lenkin läpi alapuolelta, jotta syntyy solmu. Kiristä tiukaksi. Tee vielä toinen solmu kämmenenmitan verran alemmaksi.
- Työnnä terävä pää nipun keskelle, mutta jätä pieni ripustuslenkki.
- Tasoita puukolla oksat ala- ja yläosista.
Tuomelan mukaan ainoa oikea tapa säilöä vihdat talvea varten on kuivaus, sillä niin ne säilyvät kestävinä. Sitten vielä Tuomelan käyttöohje rauduskoivuvihdalle: 45 minuuttia ennen kylpemistä +60 C -asteiseen veteen hautumaan, kun olet kylpenyt, huuhtele vihta ja pane se roikkumaan ulkovarastoon odottamaan seuraavaa kylpemistä, haudo vihta myös ennen uudelleenkäyttöä.
Perinnemestarimme taidot eivät rajoitu vain vastojen valmistukseen. Yhtä lailla syntyy vaikkapa vanhoja, hyväksi havaittuja keinoja käyttäen rakennettu perinneaita. Siitä on malliesimerkki mestarimme selän takana.
Aita piti rakentaa mansikkamaan suojaksi, kun alueella elelevät metsäkauriit ottivat mansikkamaan herkuttelupaikakseen. Aidan rakentamisen jälkeen kutsumattomat vieraat ovat pysyneet loitommalla. Eikä mestarimme ole pimittänyt aitamestarin taitojaan, vaan on opastanut halukkaita aidantekokursseilla.
Juhannuksen aikana 80 vuotta täyttäneellä puuhamiehellä on muitakin harrastuksia. Polttopuita, koivuklapeja, syntyy myyntiin asti. Juuri nyt hillastuskausi on parhaimmillaan. Mustikat odottavat vielä kypsymistään ja hyvää puolukkasatoa on myös lupa odottaa. Siinä saavat nuoremmatkin pistellä parastaan pysyäkseen Leken kannoilla marjasoilla ja -metsissä.
– Mutta oli se vain kumma tuo viime talavi. Ei ole semmosta aikhoin nähty. Tappo melekein kaikki mansikkapehkot ja meni siinä pari omenapuutaki samala kertaa, kirsikkapuista puhumattakhan. Ei tartte tänä suvena kykkiä mansikkamaala ja omenakki häätyy ostaa kaupasta, hymähtää Leke ja nakkaa taas uuden vastan entisten pinoon.