Aikaisemmin olivat lavatanssit niitä ainuita paikkoja, missä voi kohdata muualta tulleita nuoria. Nyt TV kiertää maata lavatanssiohjelmalla. Tarkoitus on viihdyttää ja samalla esitellä paikkakuntia.
Ohjelma on saanut paljon katsojia ja myös tanssijoita. Sellaista koostetta ei olekaan, josta kaikki pitäisivät ei ole eikä tule. Parhaiten varmaan onnistutaan, jos ohjaaja sallii kunnan omien asukkaiden esittelevän kotiseutuaan, silloin on aito eikä tunnu ulkoa opitulta.
Ohjelmaa katsotaan tarkasti, siitä on hyvä esimerkki Tervolan Suukosken lavalta tehty ohjelma, jossa ilmoitettiin tehtävän kampanisuja ja laitettiinkin ns. äkäsiä. Äkäinen oli myös palaute.
Mutta nyt juuri on aivan henkitärkeää, että tehdään tapahtumia, joissa ihmiset voivat aidosti koskettaa toisiaan, tuntea ihon ihoa vasten, suunnata katseen kohti katsetta todellisesti, ei virtuaalisesti, ei nappia painamalla.
Mikä onkaan upeampi tapa liikkua rehevän luonnon keskellä, heittäytyä rytmin vietäväksi, leijailla perhosenkeveänä sävelten maailmaan. Mistäs sen tietää vaikka sattus jotaki kohtalokastaki!