Porocup: Luonto näytti voi­man­sa – kisa jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­ko­ero­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Tilaajille

Lue viikon lef­fa-ar­viot tästä: En­si­rak­kaus roi­hah­taa Tšer­no­by­lin jäl­ki­mai­nin­geis­sa, man­sik­ka­me­hus­ta tyk­kää­vä vam­pyy­ri auttaa val­mis­ta­maan on­nen­ki­ven ja Manaaja palaa taas kerran

Mariian (Rebekka Baer) ja Mimin (Anni Iikkanen) rakkauden täyteinen kesä saa surullisen lopun.
Mariian (Rebekka Baer) ja Mimin (Anni Iikkanen) rakkauden täyteinen kesä saa surullisen lopun.

Valoa valoa valoa, Suomi / Viro 2023. Ohjaus: Inari Niemi. Käsikirjoitus: Juuli Niemi perustuen Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen romaaniin. Kuvaus: Sari Aaltonen. Pääosissa: Rebekka Baer, Anni Iikkanen, Pirjo Lonka, Laura Birn.

Jos Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvassa kuullaan radiosta Ukraina-uutisia, niin kuullaan myös Inari Niemen ohjaamassa Valoa valoa valoa -uutuudessa. Tällä kertaa uutiset tosin koskevat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta keväällä 1986.

Tšernobylin onnettomuuden aikoihin teini-ikäisen Mariian (Rebekka Baer) luokalle tulee uusi oppilas Mimi (Anni Iikkanen), jota Mariia luokkatovereidensa tavoin pitää ensin jonkin sortin kummajaisena. Pienen väärinkäsityksen myötävaikutuksella Mariia ja Mimi tutustuvat, ystävystyvät – ja rakastuvat.

Siinä missä Mariia on äidin (Pirjo Lonka) sairaudesta huolimatta tavallisesta hyväosaisesta perheestä, Mimi on joutunut muuttamaan mummolaansa vaatimattomiin oloihin, koska yksinhuoltajaisä (Arttu Kapulainen) ei halua tai pysty huolehtimaan hänestä.

Rakkaan mummon (Liisi Tandefelt) läsnäolo on Mimille henkireikä. Mummoa hoitava täti (Anna-Leena Sipilä) taas kohtelee häntä huonosti.

Yhtä lailla Mariialla on nihkeää äitinsä ja isänsä (Janne Reinikainen) kanssa.

Ohjaaja Inari Niemen kirjailijasiskon Juuli Niemen käsikirjoittama Valoa valoa valoa perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen nuortenromaaniin, joka palkittiin Finlandia Juniorilla vuonna 2011.

Kohdatessaan rannalla tai vetäytyessään Mimin huoneeseen tytöt sulkeutuvat omaan maailmaansa, josta kukaan muu ei tiedä mitään.

Ensirakkauden huuman kuvauksen lomassa vihjataan kuitenkin jostain traagisesta. Kehystarinassa aikuinen Mariia (Laura Birn) saapuu kolhuja saaneena lapsuudenkotiin ja palaa muistoissaan nuoruutensa kesään.

Ohjaaja Inari Niemen kirjailijasiskon Juuli Niemen käsikirjoittama Valoa valoa valoa perustuu Vilja-Tuulia Huotarisen samannimiseen nuortenromaaniin, joka palkittiin Finlandia Juniorilla vuonna 2011.

Romaanin muuntamisessa elokuvaksi on tietysti aina omat haasteensa. Kaikki kirjan elementit eivät toimi elokuvassa, eikä niitä väkisin kannata sinne raahata.

Huotarisen kirjassa kertoja, 14-vuotias Mariia, puhuttelee lukijaa jatkuvasti suoraan hieman itseironiseen tai näsäviisaaseen sävyyn, ja sen jättäminen pois on melkoinen muutos niin kerronnallisesti kuin tyylillisestikin.

Romaanin henki on kuitenkin säilynyt. Pienimuotoinen tarina istuu elokuvaksi varsin luontevasti. Mariian kommentoinnin myötä toki menetetään konkreettisia tuntoja, mutta vastaavasti elokuvalliselle ilmaisulle jää tilaa.

Poiminta

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Mukavan pienimuotoinen ja tunteikas kuvaus ensirakkaudesta. Nuoret näyttelijät istuvat rooleihinsa erinomaisesti.

Miinusta: Aikuisen Mariian aikataso tuntuu tarpeettomalta ja päälle liimatulta.

Jos Mariia kirjan kertojana poukkoilee tietoisen malttamattomasti tapahtumia ennakoiden, myös elokuva ottaa vapauksia poiketa kronologiasta sekoittaessaan kuvia sekä vuodelta 1986 että aikuisen Mariian kotiinpaluusta.

Romaanissa aikuisen Mariian aikatasoa ei ole, ja sen lisääminen elokuvaan tuntuu tarpeettomalta. Se vain jähmeästi alleviivaa nuoruuden kesän jättämiä jälkiä.

Valoa valoa valoa on silti tunteikas ja runollinen elokuva, jonka parasta antia ovat nuoret näyttelijät Rebekka Baer ja jo tuoreessa Comeback-draamakomediassa hurmannut Anni Iikkanen.

Anssi Juntto


Poika ja varovainen vampyyri

Antero Varovainen ja onnenkivi, Suomi / Latvia 2023. Ohjaus: Arto Halonen. Käsikirjoitus: Arto Halonen ja Jukka Itkonen. Pääosissa: Emil Paloniemi, Luna Huotari, Mikko Nousiainen, Maria Ylipää, Mikko Töyssy, Tuija Ernamo.

Julius (Emil Paloniemi) haluaa valmistaa vanhemmilleen onnenkiven Antero Varovainen -nimisen vampyyrin (Mikko Nousiainen) avustuksella.
Julius (Emil Paloniemi) haluaa valmistaa vanhemmilleen onnenkiven Antero Varovainen -nimisen vampyyrin (Mikko Nousiainen) avustuksella.

On ilahduttavaa todeta, että Suomessa tehdään tätä nykyä varsin kilpailukykyisiä koko perheen elokuvia. Arto Halosen ohjaama Antero Varovainen ja onnenkivi ei keksi pyörää uudelleen, mutta miksi tuota keksimäänkään: mielikuvituksen siivittämä tarina tarjoilee kaikki seikkailun ainekset.

Juliuksella (Emil Paloniemi) on vilkas mielikuvitus. Syksyllä pojan pitäisi asettua koulun penkille, mutta Juliusta kiinnostavat enemmän vampyyrisarjakuvat ja autiotalo, josta hän mielikuvituksensa siivittämänä löytääkin seuraa, nimittäin erään degeneroituneen vampyyrin, Antero Varovaisen (Mikko Nousiainen). Tämä tykkää mansikkamehusta ja mummonsa taikaresepteistä.

Käsikirjoittajat Halonen ja Jukka Itkonen nivovat tarinan perhearkeen, jossa isä (Mikko Töyssy) ja äiti (Maria Ylipää) ovat ajautuneet etäälle toisistaan. Julius päättää Varovaisen avulla valmistaa heille onnenkiven.

Nuori Paloniemi on kameran edessä luonteva, kuten on myös Ilona-siskoa näyttelevä Luna Huotari. Annan mielessäni lapsinäyttelijöiden onnistumisesta aina pisteet myös ohjaajalle.

Nousiaisen hassussa hahmossa on jotain samaa kuin Johnny Deppin Vili Vonkassa (Jali ja suklaatehdas, 2005).

Puvustus ja lavastus ovat mukavasti ajan tasalla, ja ne ovat koko perheen elokuvassa puoli ruokaa. Mukana on myös lauluja, ja kaikki päänäyttelijät pääsevät laulamaan.

Harmillisesti Tuomas Kantelisen säveltämät ja Jukka Itkosen sanoittamat laulut eivät varsinaisesti anna tarinaan uutta kulmaa saati jää sen kummemmiksi korvamadoiksi. Sen sijaan vanhempien riitelyn kuvaaminen taistelutanssina on mahtava koukku.

Mahtavaa on myös lapsen tasolle meneminen. Virastotalo protokollineen on oiva idea, joskin sen käytävät käyvät hiukan pitkästyttäviksi katsojallekin.

Antero Varovainen ja onnenkivi on sallittu kaiken ikäisille katsojille. Kohderyhmäänsä, eskari- ja alakouluikäisiin, se uponnee kuin makea mansikkamehu.

Kati Valjus


Ei pentua liian pientä

Ryhmä Hau: Mahtielokuva (Paw Patrol: The Mighty Movie), Yhdysvallat / Kanada 2023. Ohjaus: Cal Brunker. Käsikirjoitus: Bob Barlen, Cal Brunker. Suomenkielisissä pääosissa: Eeva Markkinen, Mirjami Heikkinen, Esme Kaislakari, Amy Burgess, Jani Karvinen, Viivi Tamminen, Henri Piispanen, Aleksi Johansson, Heljä Heikkinen.


Kaja saa meteoriitilta mahtivoiman ja pystyy lentämään.
Kaja saa meteoriitilta mahtivoiman ja pystyy lentämään.

Rakastetut pelastajapennut tassuttelevat jälleen valkokankaalle. Pari vuotta sitten ensi-iltansa saaneeseen Ryhmä Hau -elokuvaan verrattuna ainakin animaatiojälki tuntuu parantuneen.

Muutenkin kyseessä on ehyt kokonaisuus, eikä ylipitkä tv-sarjan jakso, kuten joskus saattaa käydä, kun tutut tv-hahmot tuotteistetaan pitkäksi elokuvaksi.

Jännälän kaupunki on pulassa, kun ilkeä tiedenainen Viktoria ohjaa meteoriitteja kohti kaupunkia, varastaakseen niiden energian supervoimikseen. Käy niin, että supervoimat ohjautuvatkin pennuille. Tämä tietysti kismittää Viktoriaa.

Uudet voimat saaneet mahtipennut osaavat lentää, hallitsevat tulta ja vettä, vaihtavat salamannopeasti paikkaa ja muuttuvat eläväksi purkupalloksi. Näillä supervoimilla jos joillain he pystyvät nujertamaan paitsi Viktorian, myös tätä avustavan vanhan arkkivihollisensa Hanttisen.

Ryhmä Hau on ilahduttava esimerkki siitä, kuinka koko perheen animaatio lunastaa molempien sukupuolten suosion. Animaatiossa on tällä kertaa käytetty paljon kuvapinta-alaa Ryhmä Haun erikoisiin vekottimiin ja niiden ominaisuuksiin.

Toisaalta pääsankari on tälläkin kertaa tyttöpentu – Kaja on vieläpä porukan pienin ja heiveröisin. Nostan tämän esiin, sillä totuus on, että kuten valkokankaalla muutenkin, erityisesti animaatioissa poikahahmot ovat tyttöjä useammin toimijoita.

Pahis Viktorian hahmo antaa Esme Kaislakarille mahtavan revittelykentän ääninäyttelijänä. Suomentajana olisin kiinnittänyt enemmän huomiota termeihin: on hassua, että tiedenaista tituleerataan moneen otteeseen ”tiedemieheksi”, kun muitakin termejä on olemassa.

Ryhmä Haun ikäraja on seitsemän. Alussa on hiukan jännittävä tulipalokohtaus, mutta elokuva on mielestäni hyväntuulista ja turvallista viihdettä myös aivan perheen pienimmille.

Kati Valjus


Kansankapitalismia kapinahengellä

Dumb Money, Yhdysvallat 2023. Ohjaus: Craig Gillespie. Pääosissa: Paul Dano, Seth Rogen, Pete Davidson.

Keith Gill (Paul Dano) synnyttää kansanliikkeen.
Keith Gill (Paul Dano) synnyttää kansanliikkeen.

Finanssikapitalismilla on maailmasta nykyään niin laaja niskaote, että aihe kelpaa jo elokuvienkin käsittelyyn. Alan luonteeseen kuuluvat keinottelut, skandaalit ja kriisit tarjoavat tarttumapintaa, mutta ei kyseessä silti mikään luontevin aihe draamalle ole. Keskeiset käänteet kun tapahtuvat näyttöruudun ääressä ja bittiavaruuksissa.

Joka tapauksessa Big Short, Margin Call, Wolf of Wall Street ja kumppanit saavat nyt seurakseen Dumb Moneyn. Useiden kaltaistensa tavoin se perustuu tositapahtumiin.

Vuoden 2021 alussa tapahtui piensijoittajien kapina, kun syntyi eräänlainen kansanliike pelikauppa GameStopin osakkeen arvon nostamiseksi. Tämä oli vastaveto suurille institutionaalisille sijoittajille, jotka pyrkivät keinottelemaan osakkeella edukseen.

Dumb Money, ”tyhmä raha” viitaa suursijoittajien halveksuvaan nimitykseen piensijoittajista, joita he pitivät pelinappuloinaan.

Kapinaliikkeen kasvoiksi nousi somettava harrastajasijoittaja Keith Gill, joka Paul Danon esittämänä on elokuvankin päähenkilö. Työläistaustasta tuleva nuori isä tavis-kannattajineen ovat tarinan Daavid vastassaan isojen firmojen miljardööri-Goljatit.

Craig Gillespien ohjaama Dumb Money käsittelee kieltämättä nykykulttuuria harvoin tarkastellusta vinkkelistä, mutta ympäri maata hajaantuneiden somekäyttäjien kaartista ei nouse kunnon draamaa.

Mikä pahempaa, elokuvan henkilöt ovat ärsyttäviä, vielä ärsyttävämpiä tai suoranaisen epämiellyttäviä.

Sympaattisen Danon hahmottama Gill on sentään siedettävimmästä päästä.

Finanssimaailman epäreilusti asetellut punnukset ja suoranainen korruptio tuodaan esiin, mutta muutaman taviksen rikastuminen systeemiä vastaan ei onnistu näyttäytymään järin huikeana voittona.

Gillespie koettaa elävöittää (arvo)paperinmakuista aihettaan rääväsuisella kielenkäytöllä ja tunkemalla soundtrackin täyteen roskaräppiä. Päällimmäiseksi jää vaikutelma meemiytyneen nykykulttuurin sivistymättömyydestä.

Jos Dumb Money olisi osake, en ostaisi, ja sepä floppasikin kotimaansa elokuvamarkkinoilla.

Tero Vainio


Uusi Manaaja ei vakuuta

Manaaja: Uskon merkki (The Exorcist: Believer), Yhdysvallat 2023. Ohjaus: David Gordon Green. Käsikirjoitus: Peter Sattler. Pääosissa: Leslie Odom, Jr., Ann Dowd, Jennifer Nettles, Norbert Leo Butz, Lidya Jewett, Olivia Marcum, Ellen Burstyn. Kesto: 1 h 51 min.

Murrosikäiset tytöt joutuvat demonin riivaamaksi jatko-osassa Manaaja: Uskon merkki.
Murrosikäiset tytöt joutuvat demonin riivaamaksi jatko-osassa Manaaja: Uskon merkki.

50 vuotta sitten ensi-iltansa saanut, mestariteokseksi kohotettu Manaaja oli shokki miljoonille elokuvissa kävijöille. William Friedkinin ohjaama ja William Peter Blattyn romaaniin perustunut kauhuelokuva kertoi demonin riivaamasta pikkutytöstä, Reganista (Linda Blair) ja häntä auttamaan saapuva manaajapapista, Isä Merrinistä (edesmennyt Max von Sydow).

Dick Smithin luomat meikkaustehosteet olivat tuolloin aikaansa edellä, ja ne ovat kestäneet ajan hammasta yllättävän hyvin.

Manaajan neljä jatko-osaa (1977, 1990 ja 2004, 2005) eivät niittäneet läheskään samanlaista kassamenestystä ja suosiota kuin alkuperäisversio.

Oma Hollywood-ohjaajamme Renny Harlin oli tekemässä edellistä teosta, josta myös ohjaaja Paul Schrader teki oman versionsa.

Hollywoodissa, jossa kaikki vanhat hyvät ideat kierrätetään uudelleen – ja lähes poikkeuksetta paljon huonommin – on nyt siis myös herätetty uudelleen henkiin kauhuelokuvan kuolematon klassikko.

Uusimmasta Halloween-trilogiasta vastannut David Gordon Green palkattiin uuden Manaajan ohjaajaksi.

Manaaja: Uskon merkin tarina keskittyy yksinhuoltajaisä Victor Fieldingiin (Leslie Odom, Jr.), joka menetti vaimonsa maanjäristyksessä Haitissa 12 vuotta aikaisemmin.

Kun kadonneina olleet Victorin tytär Angela (Lidya Jewett) ja tämän kaveri Katherine (Olivia Marcum) palaavat kotiin, tytöt osoittautuvat demonin riivaamiksi.

Valitettavasti tämä jatko-osa ei onnistu tyydyttävästi tuomaan takaisin sitä kauhunväristysten tsunamia, jota Manaaja-fanit varmasti olisivat hartaasti toivoneet.

Kunnianhimostaan huolimatta ohjaaja Green ei millään kykene luomaan sellaista loogista idea- ja teemajatkumoa, joka vakuuttaisi katsojan. Edes taitava Ann Dowd tai alkuperäisnäyttelijä Ellen Burstyn eivät onnistu pelastamaan valjua kokonaisuutta.

Juhani Nurmi