Päiväkodin kevätjuhlan teemaksi oli valittu tänä vuonna sirkus. Illan ensimmäisenä numerona nähtiin paraati, jossa pellet, possut, tiikerit ja ties mitkä otukset saapuivat värikkäänä kulkueena estradille. Oma lapseni marssi muiden mukana ja hakkasi tamburiinilla tahtia.
Ohjelman edetessä kävi selväksi, että koko päiväkodin henkilökunta oli todella nähnyt vaivaa esityksen eteen. Jokainen lapsi pääsi esiintymään taitojensa ja uskalluksensa mukaan lempeässä ohjauksessa. Aikuiset heittäytyivät hassuttelemaan kaikkien riemuksi.
Nauratti ja melkein itkettikin. Mielessäni nostin hattua näille kasvatuksen ammattilaisille, jotka olivat jaksaneet päivittäisen ”sirkuksensa” päälle järjestää tällaisen juhlan.
Hurmaavan show'n jälkeen niin esiintyjät kuin yleisö pääsivät vielä herkuttelemaan hattaralla ja popcorneilla. Päiväkodin johto kiitteli meitä vanhempia hyvästä yhteistyöstä, vaikka minusta tuntui vahvasti siltä, että tässä diilissä olen ollut pelkästään saamapuolella.
Samaan aikaan kun me juhlimme, yksityisellä sosiaalipalvelualalla käydään työtaistelua. Kiistakapulana riidassa ovat muun muassa tämän päiväkodin henkilökunnan palkat ja työehdot.
On yleisesti tunnustettu tosiasia, että varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee vaativaa ja äärimmäisen arvokasta työtään syvässä palkkakuopassa. Kuntasektorilla lastenhoitajan peruspalkka on runsaat 2 200 euroa kuukaudessa, yksityisissä päiväkodeissa vielä tätäkin pienempi. Varhaiskasvatuksessa ansiotasoa eivät juurikaan nosta edes vuorolisät.
Yksityisten päiväkotien ja hoivakotien hoitajat lakkoilevat kuroakseen kiinni julkisen puolen palkkausta. Nämä yhteiskunnan pienimpiä ja hauraimpia hoitavat joutuvat siis taistelemaan yltääkseen edes siedettävään ansiotasoon.
Ymmärrän hyvin, että eurot ovat vähissä niin valtion kuin kuntienkin kassoissa. Sen paremmin rahassa eivät kylve sosiaalialan yritykset – kaikkea muuta.
Rovaniemellä yritysten vaikeuksista nähtiin talvella varoittava esimerkki, kun kaksi yksityistä päiväkotia kaatui kannattamattomina kaupungin syliin. Episodi kertoo ennen kaikkea siitä, ettei kaupungin myöntämä palveluseteli riitä laadukkaan varhaiskasvatuksen tuottamiseen.
Nyt palvelusetelin määrää on päätetty korottaa elokuusta alkaen, mutta riittääkö se? Jos – ja toivottavasti kun – menossa oleva työtaistelu tuottaa tulosta ja lastenhoitajien palkat nousevat, palvelusetelin on seurattava mukana. Kaikki muut ratkaisut olisivat väärin ja kohtuuttomia.
Kevätjuhlan jälkeisenä aamuna lapseni oli tavallista väsyneempi. Omakin yöni oli jäänyt turhan lyhyeksi, joten aamu ei ollut niitä parhaimpia. Olo korjaantui kuitenkin heti, kun pääsimme sisään päiväkodin ovesta.
Kuten joka päivä, aamupala oli katettu valmiiksi. Puuroa, maitoa, leipää. Niiden äärellä lastani odottivat tutut, hymyilevät kasvot.
Kirjoittaja on toimittaja.