Lapin Kansan Risto Pyykkö on ehdolla Suuren jour­na­lis­ti­pal­kin­non saa­jak­si – pal­kin­to­eh­dok­kuus tuli pe­to­va­hin­ko­kor­vauk­sia kos­ke­vis­ta ju­tuis­ta

Risto Pyykkö jututtamassa poronhoitaja Johan Aslak Labbaa Enontekiön Hetassa marraskuussa 2019. Pyykkö korostaa, että suurin osa poronhoitajista haluaa hoitaa asiansa mahdollisimman hyvin.

Kuva: Jussi Leinonen

Risto Pyykkö kohtasi ahman ensimmäistä kertaa lapsuudenkodissaan.

Täytetty ahma oli Pyykön isän 1960-luvulla tekemien metsästysreissujen peruja. Tuohon aikaan peto oli lainsuojaton, ja siitä maksettiin jopa tapporahaa.

Nyt Lapin Kansan toimittajana työskentelevä Pyykkö on ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi jutuilla, jotka käsittelevät ahmoja. Tai tarkemmin poronhoitajien ahmojen vuoksi saamia petovahinkokorvauksia.

Pyykkö kiinnostui aihepiiristä vuonna 2017, kun ahman rauhoitus loppui. Iso syy rauhoituksen poistamiselle olivat poronhoitajien ilmoittamat petovahingot.

Toimittaja kiinnitti jo tuolloin huomiota petojen ja haettujen petokorvausten määrän epäsuhtaan. Ahma on tehokas tappaja, mutta vahinkoja ilmoitettiin silti petojen määrään verrattuna valtavasti.

Pa­lis­kun­tien pu­heen­joh­ta­ja ei hyväksy kik­kai­lua kor­vauk­sil­la: "Tuleen ei saa jäädä ma­kaa­maan, vaan on et­sit­tä­vä pois­pää­syä"

Ahmalla on iän­ikui­nen maine pe­dois­ta pa­him­pa­na – mutta miksi Suomi maksaa sen tap­pa­mis­ta po­rois­ta paljon kal­liim­min kuin Norja tai Ruotsi, joissa ahmoja on enem­män?

Ahmojen ja petovahinkojen epäsuhta ei ole juurikaan muuttunut vuoden 2017 jälkeen.

Esimerkiksi vuonna 2020 Käsivarren paliskunnasta ilmoitettiin, että ahmat olivat tappaneet yhteensä 907 poroa. Metsähallituksen laskennoissa samalla alueella arvioitiin olevan 14 ahmaa.

Risto Pyykkö on kirjoittanut vuosien varrella aiheesta monesta kulmasta. Hän on tutkinut tilastoja ja haastatellut poronhoitajia, maaseutuviranomaisia ja tutkijoita.

Aiheen käsittely on ollut muutoin julkisuudessa vähäistä. Pyykön jutut ovat olleet käytännössä ainoita, joissa petovahinkokorvausten tilannetta on seurattu järjestelmällisesti.

Asiaan liittyvä perusongelma on tämä: korvaukset perustuvat poronhoitajien omiin ilmoituksiin, joiden todenperäisyyttä kukaan ei ehdi valvoa.

Korvauksena maksetaan poron käypä arvo puolitoistakertaisena. Tarkoitus on kompensoida sitä, että monet petojen tappamat porot jäävät kokonaan löytymättä.

Metsään kuolleesta porosta saa siis tällä hetkellä enemmän rahaa kuin sellaisesta, jonka poronhoitaja saa pysymään hengissä teurastukseen asti.

Järjestelmä ei kannusta huolehtimaan poroista parhaalla mahdollisella tavalla. Osa poronhoitajista näyttääkin syöttävän poronsa mieluummin pedoille kuin ihmisille.

– Korvausjärjestelmä perustuu yksilön moraaliin. Tarkastuksia tehdään niin vähän, että järjestelmä ei ole uskottava.

Valtio on maksanut suurpetojen aiheuttamista vahingoista poronomistajille vuosina 2016–2021 noin 40 miljoonaa euroa.

Julkisten varojen käytön lisäksi petovahinkokorvauksilla on muutakin merkitystä. Korvaushakemusten suuren määrän vuoksi Riistakeskus on myöntänyt ahman tappamiseen poikkeuslupia esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuistoon, jossa ahma on yksi alueen suojeluperusteista.

Pyykkö uskoo, että asian esille nostaminen on lisännyt painetta paliskuntien sisäiseen kontrolliin.

Julkisuus vaikutti luultavasti myös Lex Hallan kumoamiseen vuonna 2018. Lex Halla tarjosi lisäkorvauksia niille poronomistajille, jotka olivat kärsineet eniten petovahinkoja.

Pyykön mielestä korvausjärjestelmä, jossa maksetaan raadoista, on monella tapaa ongelmallinen.

Paremmin voisi toimia esimerkiksi Ruotsin malli, jossa ahmojen määrää selvitetään aktiivisesti, ja korvaukset määräytyvät ahman pesintöjen ja pentueiden määrän perusteella.

Pyykkö korostaa, että nykyinen järjestelmä on poliittisten päättäjien luoma. He myös voivat halutessaan muuttaa sitä.

– Petovahingot pitää korvata, mutta nykyinen järjestelmä on löperö. Julkisten varojen käytön pitäisi olla jämerää ja läpinäkyvää.

Risto Pyykön palkintoehdokkuus on Vuoden alueellinen vaikuttaja -sarjassa. Uusi kategoria on mukana nyt ensimmäistä kertaa.

Toimittajan mielestä maakunnissa tehdään laajasti hyvää journalismia, vaikka resurssit ovat selvästi pienemmät kuin Helsingin isoissa mediataloissa.

– Sen esiin nostaminen tällaisessa kilpailussa on hyvin tervetullutta.

Kuka?

Toimittaja Risto Pyykkö.

Kuva: Pekka Aho

Risto Pyykkö

Aloitti toimittajan työt teini-ikäisenä kirjoittamalla ravivihjeitä Lapin Kansaan.

Työskennellyt suurimman osan urastaan urheilutoimittajana. Viimeiset kymmenen vuotta kirjoittanut ensisijaisesti Lapin Kansan viikonvaihdesivuille.

Voitti vuonna 2016 Sanomalehtien Liiton vuoden juttu -kilpailun feature-sarjan.

Suuri journalistipalkinto

Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus.

Kilpailun tarkoituksena on edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa. Tällä kaudella kilpailun järjestämisestä vastaa MTV.

Voittajat julkistetaan suorassa lähetyksessä 8. maaliskuuta kello 21 alkaen MTV3-kanavalla. Palkintokategorioita ovat muun muassa Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko ja Vuoden journalisti.

Alueellinen vaikuttaja -sarjassa ehdolla ovat Pyykön lisäksi Annica Lindström jutuillaan häirinnästä Ahvenanmaan teatterimaailmassa sekä Kalevan Oulun yhdyskuntajohtajasta tekemät paljastukset.