Syyskuun kauneimman ruskan keskellä istuin sähköpyörän selkään.
Olimme juttukeikalla Ylläksellä selvittämässä, miten hyvin pyöräilijät ja jalkaisin liikkuvat sopivat samoille poluille Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Päivän ajan poljimme pitkin reittejä ja jututimme vastaantulijoita.
Se mitä näimme yllätti, mutta eri tavalla kuin etukäteen kuvittelimme.
Maastopyöräilystä on hyvää vauhtia tulossa yksi niistä vetonauloista, joiden avulla edelleen talvikauteen raskaasti painottuva Lapin matkailu muuttuu aidosti ympärivuotiseksi bisnekseksi.
Ylläksellä pyöräilykausi alkaa todenteolla juhannukselta ja jatkuu syksyn loppuun saakka. Syyskuun vilkkaimmilla viikoilla Ylläksen poluilla liikkuu päivittäin satoja pyöräilijöitä, joillakin reiteillä jo enemmän kuin kävelijöitä.
Liikenteen vilkkauteen nähden haavereita sattuu erittäin vähän.
Pyöräilyonnettomuuksia toki tapahtuu, sillä kaatumiset ja ohjaustangon yli lentämiset kuuluvat lajiin.
Meitä opastanut Metsähallituksen luontopalveluiden Timo Karinen kertoi, että kansallispuiston alueelta ei ole tiedossa yhtään onnettomuutta, jossa pyöräilijä ja kävelijä olisivat törmänneet.
Myös kriittistä palautetta pyöräilystä tulee yllättävän vähän – kansallispuiston virallisia kanavia pitkin noin kymmenkunta vuodessa. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vuotuiseen kävijämäärään – noin 600 000 – verrattuna se on siis olematonta.
Juttuun haastattelemme kävelijät eivät olleet samoilla reiteillä suihkivista pyöristä moksiskaan.
Pieniä toiveita toki oli.
Muistaisivat soittaa kelloa, kun lähestyvät. Hidastaisivat vähän, kun ovat kohdalla.
Muutoin reiteillä tunnuttiin liikuttavan suorastaan sulassa sovussa.
Ainoastaan yksi henkilö haukkui pyöräilijät pystyyn. Hän ei kuitenkaan halunnut nimeään lehteen, joten haukut jäivät pois jutusta.
Omalla nimellään on vaikea antaa kriittistä palautetta.
Siksi on luultavaa, että pyöräilyyn kriittisesti suhtautuvia on Ylläksen maisemissa enemmän kuin haastatteluotantamme tai Metsähallitukselle tehdyt viralliset valitukset antavat ymmärtää.
Jos soraäänet voimistuvat, voi se tietää rajoituksia pyöräilylle.
Metsähallituksen Timo Karisen mukaan erilliset reitit eri käyttäjäryhmille eivät ole realismia kansallispuistossa. Jos pyöräilijät ja kävelijät eivät sovi samalle polulle, pyöräilijät joutuvat väistymään.
Se olisi sääli.
Osalle ihmisistä pyöräily, etenkin sähköpyöräily, on ainoa tapa päästä ihastelemaan Kukastunturin kaltaisia komeita maisemia. Etenkin ruska-aikaan suuri osa kävijöistä on varttuneempaa väkeä.
Jos pyöräilyä rajoitetaan, läheskään kaikki eivät jaksa jalan nousta tunturiin.
Kaahailu ei kannata. Se voi estää pyöräilyn tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on toimittaja.