Vajaa kymmenen vuotta sitten olimme kiinnostavan työn äärellä: olimme mukana laatimassa työ- ja elinkeinoministeriölle vuoteen 2030 ulottuvia Suomen matkailuskenaarioita. Niiden tavoitteena oli auttaa toimijoita kehittämään matkailua ennakoivasti. Nyt, kun skenaarioiden laatimisesta on kulunut aikaa, on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja palata matkailun tulevaisuuteen vuonna 2014.
Kirjoitamme raportissamme, kuinka varmoina pidettyjen megatrendien lisäksi tulevaisuuden tarkastelussa on hyvä huomioida myös yllättävät tekijät, joilla voi olla radikaaleja vaikutuksia matkailualaan.
Sen jälkeen listaamme hyvin epätodennäköiset, niin sanotut villit kortit. Kaksi ensimmäistä villiä korttia ovat sotatila ja pandemia.
Sotatila ja pandemia tuntuivat kymmenen vuotta sitten niin villeiltä korteilta, että kumpikaan niistä ei päätynyt lopullisiin skenaarioihin. Sen sijaan skenaarioidemme epätodennäköisenä, yllättävänä tapahtumana mainitaan muun muassa some-hypetys, jonka seurauksena aivan kaikki haluavat Suomeen. Hypetys-skenaarion henkilöhahmo toteaa: Veljeni kuuli turisteja pursuavassa kulttuuripubissa, että suomalaiset eivät aina enää suhtaudu matkailijoihin positiivisesti. Turisteja alkaa yksinkertaisesti olla liikaa.
Tänä päivänä, Lapin ennätysmäisen matkailusesongin keskellä, nämä lausahdukset ovat osa arkipuhetta ja paikallislehtien kommenttiosioita.
Mikään laatimistamme seitsemästä skenaariosta ei toteutunut sellaisenaan, eikä skenaarioiden tarkoitus edes ole tulevien tapahtumien ennustaminen.
Esimerkiksi sisäänpäin käpertymisen ja rajojen sulkeutumisen syynä ei skenaariossamme ollut pandemia, vaan epävakaa poliittinen tilanne ja globaalin eriarvoisuuden dramaattinen kasvu. On kuitenkin hätkähdyttävää palata kymmenen vuotta taaksepäin, jolloin utopistiset tapahtumat ja niiden seuraukset naurattivat – tuntuen jopa liian kaukaa haetuilta – ja huomata todellisuuden todellakin olevan tarua ihmeellisempää.
Meillä on taipumus tuudittautua olemassa olevaan. Se voi edesauttaa kerran omaksuttuihin tapoihin ja tarinoihin jämähtämistä sekä estää tulevaisuuteen varautumisen. Olisikin hyvä vaalia mielikuvittelun taitoa ja kuvitella uskomattomia tulevaisuuksia niin itsellemme kuin matkailulle.
Myös Rovaniemen matkailun vastuullinen kehittäminen hyötyisi vaihtoehtoisten tulevaisuuksien pohtimisesta ja tekemisestä nykyisen kehityskulun rinnalla. Luultavasti tulevaisuus yllättää meidät joka tapauksessa.