Ko­lum­ni: Minkä tarinan ker­toi­sin?

Juhani Henriksson on Arktiset Vedet -tv-sarjan tekijä ja luonnon, urheilun ja hyvien tarinoiden ystävä.
Juhani Henriksson on Arktiset Vedet -tv-sarjan tekijä ja luonnon, urheilun ja hyvien tarinoiden ystävä.
Kuva: Jouni Porsanger

Voisin kirjoittaa kalateistä tai vesivoimasta. Siitä, kuinka aikojen muuttuessa, vaelluskala-asiassa ahtaalle ajettu voimayhtiö rimpuilee, selittelee ja pelaa aikaa ylivoimaisen vastustajan, luonnon edessä.

”Mielestäni on vastuutonta esittää, että vaelluskalojen palauttaminen mahdollistaisi kalastuksen, joka toisi pilvin pimein matkailijoita Kemijoelle”, kirjoittaa Kemijoki Oy:n ympäristöpäällikkö voimayhtiön blogissa.

Hän muistuttaa myös, että toisinajattelijoiden somekupla ja hämärtynyt kuva tosiasioista ovat aiheetta leimanneet vastuullisen, vaelluskalojen asialla olevan yhtiön toimintaa.

”Paljon on tehty ja hyvin tuloksin,” tiivistyy teksti.

Muistuttamatta jää, että entinen Euroopan paras lohijoki tuhansien kilometrien mittaisine sivujokineen on hiljaa. Yksikään vastuuton vaelluskalaa etsivä kalastusmatkailija tai -yrittäjä ei pilaa yhtiön tarkoin, yli 70 vuotta suojelemaa jokivartta.

"Muistuttamatta jää, että entinen Euroopan paras lohijoki tuhansien kilometrien mittaisine sivujokineen on hiljaa."
Juhani Henriksson
Uuden Rovaniemen kolumnisti

Ajankohtaista olisi myös se, miksi vesi on paikallisten ihmisten mukaan tummempaa ja likaisempaa Tornionjoessa, kuin sen yläpuolella jatkuvassa Muonionjoessa. Väittävät, että Kaunisvaaran kaivos Ruotsissa ja sen tulvasuolle pumppaama rikastushiekka voisivat vaikuttaa asiaan.

Näin ei voi olla, sillä kaivosyhtiön edustajat ovat moneen kertaan kiistäneet ympäristön pilaamisen (ja samalla kieltäneet alueella kuvaamisen).

Samoille maanalaisille markkinoille pyrkii Kolarissa Hannukaisen kaivoshanke. Toiminnan jälkiä pelkäävät, hanketta vastustavat kansalaiset keräsivät Kolarin kunnanvaltuustolle luovutettuun adressiin 51 000 nimeä. He voivat nukkua yönsä rauhassa, sillä ”vääriä mielikuvia ja asiavirheitä” korjaava teksti kaivosyhtiön nettisivulla vakuuttaa, että ” Kaivoshanke ei uhkaa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa” ja ” Se vesi, mikä jää yli viedään vesienkäsittelyn kautta selkeytysaltaaseen ja sen jälkeen vasta purkuputkea pitkin Muonionjokeen”.

Siis ei kun kaivamaan.

Hyvistä ehdokkaista huolimatta, kerron mielummin siitä, mistä kuluvan kesän kuvausmatkat arktisilla vesillä todistavat.

Meillä on ainutlaatuinen, inspiroiva ja rikkaintakin kultaesiintymää kallisarvoisempi kansallisaarre. Meillä on hiljaisuus, puhtaus ja ikiaikainen luonto.

Meillä on erämaita ja vesistöjä kestävästi ja kunnioittaen kuormittavia/hyödyntäviä yrittäjiä ja yrityksiä.

Meillä on kansa, joka etsii aitoja, luonnollisia elämyksiä. Meillä on jotain, mitä iso osa planeettamme asukeista voi kaihoten muistella.

Kuten Kolari iskulauseessaan, toivon, että tulevaisuudessa uusi Suomi ”kasvaa luonnosta.”