Minna Rytisalo (s. 1974) on kuvannut vahvoja, persoonallisia naisia historiallisesta perspektiivistä romaaneissaan Lempi (2016) ja Rouva C. (2018). Nykyaikaan sijoittuva Jenny Hill ei jää jälkeen sota-ajan Lempille, eikä Minna Canthin herkkää yksityisyyttä tarkastelevalle tarinalle.
Rytisalo nautiskelee kielestä kuin taitoluistelija pirueteistaan. Lauseiden ja virkkeiden tasapaino, ytimekkäät tiivistykset ja maalailevat kielikuvat, tekstityyppien ja eri tilanteisiin joustavasti kytkettyjen kielimuotojen hallittu kokonaisuus lumoavat ja pitävät otteessaan.
Sodankyläläistaustaisen, Kuusamoon asettuneen Rytisalon supervoima piilee hänen kyvyssään kuljettaa rinnakkain ja helpontuntuisesti tarinan eri tasoja. Nämä hän kehystää päähenkilönsä biologisilla reunaehdoilla, joiden vääjäämättömiä muutoksia elinkaaren edetessä kaikkitietävä kertoja raportoi luonnontieteellisen tarkasti.
Tämän elävän organismin kudelmana tarinan pintakerrosta kuljettaa viisikymppisen Jenni Mäen irtiotto pitkästä avioliitostaan ja opettelu itselliseksi naiseksi, Jenny Hilliksi. Putipuhtaaksi kuurattu merenrantatalo ja sarjapettäjäksi osoittautunut Jussi saavat jäädä odottamaan seuraavaa palvelevaa naishahmoa, kun Jenni päättää ryhtyä Jennyksi.
Omaa identiteettiään etsivän entisen vaimon, kahden aikuisen lapsen äidin, sisaren, tyttären, ystävän ja uranaisen metamorfoosi itsensä ja omat toiveensa tiedostavaksi Jenny Hilliksi vaatii myös muutaman lähettämättömän kirjeen Brigitte Macronille, Ranskan presidentin puolisolle, joka on ihanan röyhkeästi ottanut haluamansa. Terapeutilleen vaikeneva nainen avaa ristiriitaisten tunteidensa kirjon kaikessa tuntemattomuudessaan oudosti tutulle Brigittelle.
Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen, Kerttu, Tähkäpää ja Punahilkka – Grimmin saduista tutut, stereotyyppisen naiseuden eri aspekteja ilmentävät naishahmot – toimivat avattarina tarinan teemoja kantavalla tasolla. He ovat seuranneet Jenni-Jennyn elämää alusta saakka ja hoputtavat nyt kurssin muutokseen.
Jennylle ”Lilithin tyttäret” ja ”hurjattarien huutokuoro” kuuluvat ääninä päässä, kuin etäisenä radiotaajuutena. Historiallinen patriarkaatti on vääristänyt tytärten tarinat ja suorastaan satuillut ne. Jennyn pitää nyt ymmärtää totuus.
Avatarten tarinat kohdentavat katseen naisten alistamisen historiaan, jonka jatkumoon Mäen Jenni vaivatta solahtaa. Jennin yksilölliset elämänkokemukset rinnastuvat avatarten universaaliin viitekehykseen, jota hekin silti persoonallisesti ilmentävät.
Tähkäpää on kuorosta lempein, Lumikki raivossaan musta, ja Punahilkka harmissaan siitä, kuinka halvalla häntä sadussa pannaan. Ruusunen ei halua prinssille ja viiltelee itseään naimakaupan välttääkseen. Kerttu kannustaa syömään herkkuja ja nauttimaan kaikin aistein.
Tähkäpään mielestä satu on tytön ääriviiva, jonka vangiksi hän jää, kun ääriviivoja jatkuvasti tummennetaan. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, kuka tarinan kertoo. Jenny lopettaa häpeämisen ja kertoo omansa.
Romaani
Minna Rytisalo: Jenny Hill. WSOY 2023.
Kriitikko kiteyttää
Plussaa
Kielellisen virtuoosin teksti on nautinto.
Tarinan tasot soivat samaa säveltä toisiaan varioiden ja vahvistaen.
Sadut ja myytit resonoivat nykyaikaisen naisen elämässä ihannetytön manifestina, joka tyttöjen itsensä pitää kirjoittaa uudelleen.
Miinukset
Mieskuvan stereotyyppisyys.