Hallituksen ja ay-liikkeen umpisolmu kiristyi entisestään keskiviikkona, kun SAK ja siihen kuuluvat ammattiliitot ilmoittivat uusista lakoista tuleville viikoille. Ilmoitus veti käytännössä maton alta Petteri Orpon perjantaiselta sovittelutilaisuudelta, johon pääministeri oli kutsunut keskeiset työmarkkinatoimijat.
Orpon tavoitteena on käynnistää uudelleen työntekijä- ja työnantajajärjestöjen neuvottelut niin kutsutusta vientivetoisesta työmarkkinamallista. SAK keskeytti neuvottelut joulun alla, koska se halusi neuvotella myös muista työreformeista, mihin hallitus ei suostunut tuolloin, ja tuskin vieläkään.
SAK:ssa on epäilty Orpon kutsua julkisuusansaksi, jonka tarkoituksena on saattaa hallituksen työreformeja vastustava ay-liike huonoon valoon. Kutsun hylkääminen vaikuttaisi neuvotteluista kieltäytymiseltä ja tapaamiseen suostuminen neuvottelukyvyttömyydeltä, vaikkei oikeista neuvotteluista voidakaan puhua. Hallitushan ei ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että se olisi perääntymässä reformeistaan.
Myös SAK hallitsee poliittisen teatterin. Puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoi tiistaina työntekijäpuolen merkittävästä vastaantulosta – "todella reilusti yli Pitkänsillan" – jolla se osoitti hänen mielestä valmiuttaan kompromisseihin. "Mutta hallituksen puolella ei ole haluja jatkaa keskusteluja", Eloranta totesi.
Vastaantulon merkittävyydestä voidaan olla montaa mieltä. Jo etukäteen oli selvää, ettei tarjous kelpaisi hallitukselle. Tämä tiedettiin myös SAK:ssa, jonka tarjoaman "kompromissin" päätarkoitus lienee hallituksen neuvottelukyvyttömyydestä viestiminen.
Samanlaista mielikuvapeliä on harjoitettu oppositiossa, jonka vasen laita esitti äsken epäluottamusta Arto Satoselle (kok.). Sdp syyttää työministeriä epäsuorasti valehtelusta, koska tämä on perustellut poliittisen lakko-oikeuden rajoittamista demareiden mielestä väärillä Ruotsi-esimerkeillä.
Hallitukseen opposition ja ay-liikkeen painostuksella ei ole ollut vaikutusta. Työreformit etenevät aikataulussaan ja osa on jo muuttunut tai muuttumassa laiksi. Valtioneuvoston päättäväisyyttä ovat vahvistaneet osaltaan gallupit, joiden mukaan päähallituspuolueiden kannatus on pysynyt vakaana työlinjauksista huolimatta tai juuri niiden takia.
Ay-liikekään ei voi perääntyä vaateistaan, koska pelissä on paljon. Periksi antamista pidettäisiin pelkuruutena, joka veisi työntekijäjärjestön uskottavuuden.
SAK:ssa toivotaan, että tuorein lakkouhkaus kääntää hallituksen pään ja "aidot" neuvottelut käynnistyvät perjantaina. Toive lienee turha. Näköpiirissä ei ole mitään, mikä avaisi työmarkkinoiden umpisolmun.
Poliittiset lakot jatkuvat näillä näkymin kesään asti, jolloin kyseisiä mielenilmauksia rajoittavan lain on määrä astua voimaan. Syksyllä kapinointi jatkunee laillisilla lakoilla, kun työntekijäjärjestöt pyrkivät saamaan menettämiään etuja takaisin työehtosopimusneuvotteluissa.
Arvoton näytelmä on tullut kalliiksi kansantaloudelle ja piikki on yhä auki. Kompromissitaidottomien näyttelijöiden on turha odottaa aplodeja suurelta yleisöltä –äänestäjiltä ja veronmaksajilta – niin amatöörimäiseltä puuhastelulta päättäjien touhu on vaikuttanut.
Edellisen hallituksen "viisikko" – Sanna Marin (sd.), Annika Saarikko (kesk.), Maria Ohisalo (vihr.), Li Andersson (vas.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) – etsii uutta suuntaa elämälleen. Marin vaihtoi politiikan kentän konsultin uraan pian eduskuntavaalien jälkeen ja muutkin ovat sittemmin ilmoittaneet luopuvansa puoluejohtajuudestaan. Marin sai seuraajakseen Antti Lindtmanin ja vaikuttaa siltä, että viisikko on muutenkin miehistymässä, jos kyseinen termi sallitaan näinä aikoina tässä yhteydessä. Politiikan tasoon sillä ei liene merkitystä, mutta Netflix-dokumenttirooleja tuskin on tuleville viisikoille luvassa.